Turkkilaista pitsaleipää ja munakoisoja

Turkkilainen pitsaleipä - Turkish pizza bread

Joulun keittiöelämä on virallisesti takana, Lappi ja kaamos koettu ja joulukoristeet pakattu laatikkoon odottamaan ensi joulua. Nyt nokka ja ruoka-ajatukset kohti vuoden vaihdetta ja uutta alkavaa vuotta. Meillä joulu ja sen turhan raskas lihaisuus karistettiin tänään kotiinpaluun kunniaksi itämaisten kasvisruokien merkeissä. Kunnon munakoisoja pannulle tirisemään ja turkkilaista leipää uuniin. Nam. Molemmat herkut ovat Sally Butcherin Vegestan-kirjasta. Luulen, että Vegestan-kirjaa tulee selailtua ensi vuonna useampaankin kertaan. Reseptit ovat niin herkullisia. Tein tätä leipää jo aiemmin syksyllä, mutta en silloin laittanut kokemuksia tänne blogiin. Leipä on vähän naan-leivän tyyppistä, ja mustat sesamin siemenet sopivat mun mielestä tähän tosi hyvin. Niistä tulee myös mukavaa väriä vaaleaan leipään. Korvasin osan jauhoista grahamjauhoilla, jottei leipä olisi ihan valkoista. Mulla leivät kohosivat uunissa paljon kirjan kuvia korkeammiksi, vaikka tällä kertaa tein kahden leivän sijasta kolme. Laitoin hiivaakin ehkä hieman tuota 15 g vähemmän. Jätin sen punnitsematta, vaikka punnitsinkin jauhot. Joskus kädet ovat nopeamma kuin ajatus. Luultavasti teen ensi kerralla vielä useamman leivän, vaikka maistui tuo paksumpikin versio. 

Syksylläkin laitoin leivän seurana munakoisoja, mutta en tällä Burani-tyylillä. Sallyn reseptissä on tulinen tujaus valkosipulia. Enemmän tuli poltetta valkosipulista kuin chilistä, mutta tykättiin kyllä tästä miehen kanssa molemmat. Lapselle maistuivat lisukkeet paremmin. Burania voi syödä sekä lämpimänä että kylmänä, mutta meillä nautittiin lämpimänä versiona. Leivällä oli kiva lopuksi pyyhkiä lautasen valkosipuliset jogurttikastikkeet. Leivän ja munakoisojen lisäksi keittelin linssimuhennosta ja tarjolla oli myös vihreää salaattia. Alla leivän resepti.

Turkkilaiset pitsaleivät

15 g tuorehiivaa
1/2 tl sokeria
2 dl kylmää vettä
400 g vehnäjauhoja
100 g grahamjauhoja
1 tl suolaa
3 rkl paksua jogurttia
2 rkl oliiviöljyä
1 muna kevyesti vatkattuna
siemeniä (esim. maustenigellan, seesamin- tai kuminansiemeniä)

Sekoita hiiva, sokeri ja 1,5 dl vedestä. Lisää 100 g jauhoja ja sekoita tasaiseksi. Jätä huoneenlämpöön noin 15 minuutiksi tai kunnes seos kuplii. Sekoita kaikki loput aineet juureeb ja alusta noin 10 minuuttia. (Lisäsin suolan vasta aika loppuvaiheessa alustusta, vaikka ohjeessa se lisätään muiden aineiden kanssa) Voitele taikina kevyesti öljyllä, jotta se ei kuiva kohotuksen aikana. Peitä kulho ja kohota taikinaa huoneenlämmössä pari tuntia tai jääkaapissa yön yli kaksinkertaiseksi.

Kun taikina on noussut, paina siitä ilmat pois ja vaivaa vielä pieni hetki pöydällä. Jaa taikina kolmeen tai neljään osaan ja kauli kanootinmuotoisiksi päistään kapeneviksi leiviksi. Kiepauta päitä hieman ympäri, jotta leivät saavat kuvan muodon. Peitä ja kohota 20 minuuttia. Kuumenna uuni 230 asteeseen. Pane pelti uuniin lämpiämään. Öljyä se ja siirää leivät pellille. Voitele munalla ja koristele haluamillasi siemenillä. Paista 10-15 minuuttia kullanruskeiksi. Nauti vastapaistettuna.

Burani Bonjon eli Munakoisoa Jogurtin kera

Pikkujoulutorttu

Lupasin osallistua talkoohengellä vuotuisiin pienoisjouluihin leipomalla jotain makeaa ja päädyin tällaiseen mascarpone-mustaherukkakääretorttuun. Lueskelin anoppilassa MeNaiset-lehteä ja siinä oli jotain samankaltaista, josta inspiroiduin, mutta ei tämä muistaakseni suora kopio ole. Kermaisuuden, kirpeyden ja suklaan liitto kruunaa sopivasti tän vuoden pikkujouluherkuttelun. Tämä ei ole myöskään mun mielestä kovin vaikeaa valmistaa, vaikka en kyllä koskaan saa kääretortuistani kauniin pyöreitä pötkylöitä. Liekkö laitan täytettä liian runsaasti, mutta mun mielestä kuivakat tortut ja kakut ei sisällä tarpeeksi lisäarvoa, että niitä kannattaisi sen enempää mutustella. 

Maistettiin tästä päätypalat meidän porukan kesken ja tykkään kyllä paljon mustaherukan ja suklaan yhdistelmästä. Mascarponekaan ei ole vielä yhtään mun leivonnaista pilannut, joten uskoisin, että muille kuin laktoositonta suosiville tämä tuottaa iltallalla juurikin sopivasti iloa ja mielihyvää. Tämän tortun jälkeen onkin hyvä alkaa suunnata katsetta hieman tarkemmin viikon päähän ja joulun ruokiin. Ainakin punajuuri-vuohenjuusto-salvialaatikkoa on tarjolla ja tietenkin graavilohta ja sampanjaa. Nam.

Kääretorttupohja

4 kanamunaa
1 1/2 dl sokeria
3 rkl kaakaojauhetta
3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte

purkki mascarponejuustoa
2 dl vispikermaa
2 rkl sokeria
rkl sitruunalikööriä
2 liivatelehteä
3/4 dl mustaherukkahilloa

Kuorrutus

250 g tummaa suklaata
1/2 dl kermaa
2 rkl voita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja nostele taikinaan. Paista pellillä 225 asteessa noin 7 minuuttia. Kumoa leivinpaperille ja irrota toinen paperi, kunhan torttu on hieman jäähtynyt. Valmista täyte. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma. Notkista juusto, jonka on hyvä olla huoneenlämpöistä, ettei täytteeseen tule paakkuja. Sekoita juusto ja kerma. Mausta sokerilla. Puristele liivatteista vesi. Kuumenna likööri mikrossa ja sekoita liivatteet siihen. Kaada liivateseos norona kerma-juustoseokseen koko ajan sekoittaen. Levitä hillo tortun päälle. Levitä sen päälle kerma-juustotäyte. Rullaa torttu ja laita kylmään. Kuumenna kerma ja sulata siihen suklaa paloina koko ajan sekoittaen. Lisää voi ja levitä tortun päälle. Koristele esim. suklaalastuilla ja mustaherukoilla.

Lohikulibjaka

Yritän kovasti keksiä yksinkertaisia mutta mahan hyvin täyttäviä ruokia joulun ajaksi. Testasin lohikulibjakan tekoa ja kivastihan se onnistui. Taisin kaulia rahka-voitaikinan vähän liian ohueksi, ja ison kulibjakan keskelle halkesi muutama vako. Eihän se tietenkään makuun vaikuttanut, mutta pitää seuraavalla kerralla jättää taikina keskeltä himpun verran paksummaksi. Taikinaa ei olisi tarvinnut olla ihan niin paljon tai sitten olisi pitäny levittää täytettä vähän suuremmalle alueelle. Taikinaa jäi koristelusta huolimatta vähän yli. Eli pienemmälle porukalle voisi riittää puolikaskin tätä piirakkaa. Laitoin piiraan sisään lämminsavulohta, mutta varmasti myös kylmäsavulohi, graavi tai kypsentämätön kävisivät. Tilliä pistin reippaasti, vaikka pikkuväki ei siitä usein olekaan kovin innoissaan. Hyvää oli ja helppoa tehdä, joten eiköhän tätä mutustella joku ilta tai lounasaikaan parin viikon päästä jouluisissa lomatunnelmissa.

Lohikulibjaka

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
200 g voita
200 g maitorahkaa

Täytteeseen:

1 dl puuroriisiä
n. 4 dl vettä (tarkista ohje riisipaketista)
ripaus suolaa
4 kovaksi keitettyä kananmunaa (taisin kiehauttaa ja annoin olla vedessä n. 7 minuuttia)
300-400g lohta, esim. savulohta
n. 1/2 dl hienonnettua tuoretta tilliä
mustapippuria rouhittuna
kananmuna voiteluun

Nypi jauhot, leivinjauhe ja voi. Sekoita joukkoon maitorahka, mutta älä vaivaa. Laita taikina ainakin puoleksi tunniksi jääkaappiin. Keitä kananmunat ja riisi. Anna jäähtyä. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pieni hieman lohta, jotta se menee mukavammin piiraan sisään. Siivuta kananmunat ja hienonna tilli. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi jauhotetulla pöydällä. Kokoa täytteet päällekäin toiselle puolelle taikinaa esim. ensin kananmuna, sitten tilli, lohi ja lopuksi riisi. Mustapippuria voi rouhia jokaiseen väliin, jos haluaa.  Käännä toinen puoli taikinasta kanneksi ja painele taikina varovasti kiinni. Jos taikinaa jää yli, voit käyttää sitä piiraan koristeluun. Paista uunissa n. 20 minuuttia tai niin kauan että kala on kypsää.

Pikkuiset kultakalat uivat pitkin kulibjakaa

Päärynällä ja inkiväärillä mehevöitetyt talvibrowniet

Löysin kaupasta siirappiin säilöttyjä inkiväärejä. Olen monena jouluna tehnyt valkosuklaasta lastuja, joihin tulee macademiapähkinöitä ja hillottuja tai kuivattuja inkiväärin palasia. Tällä kertaa päätin yhdistää inkiväärit päärynän kanssa brownietaikinaan. Muutenkin tykkään laittaa perinteisiin kakkutaikinoihin hedelmiä tai marjoja mehevöittämään muuten tavallista taikinaa. Ehkä mukana on hiven terveellisyysuskovaisuutta. Niin kuin sillä puolikkaalla päärynällä tässäkään voi- ja sokerimäärässä olisi yhtään merkitystä puoleen tai toiseen sydämen tai verisuonten kannalta. Tukkoon ovat menossa näillä itäsuomalaisilla perintötekijöillä varmasti joka tapauksessa. Kommentit perheen nuorimmalta olivat: "se oli syötävää" ja "se oli maiskis maiskis".  Pidin kyllä näistä itsekin kovasti. Paistoaikakin meni aika nappiin ja nyt jäähtyneenä lopputulos on mukavan tahmaista, inkivääri sopivan polttavaa ja päärynä mehukasta. Eli kerrassaan hyvvää oli.

Päärynä-inkivääribrowniet

250 g tummaa suklaata
250 g voita
3 kananmunaa
3 dl sokeria (esim. 2,5 dl tavallista hienoa ja 0,5 dl muscovadoa)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 päärynä
2 rkl hillottua tai siirappiin säilöttyä inkivääriä

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sulata voi ja suklaa kattilassa. Vaahdota munat ja sokerit. Sekoita kuivat aineet keskenään. Pilko päärynä ja inkiväärit. Lisää kuivat aineet munavaahtoon. Sekoita voi-suklaaseokseen inkiväärit ja päärynät. Sekoita loputkin aineet varovasti keskenään. Laita noin 20cmx30cm voideltuun vuokaan. Paista n. 20 minuuttia. Jäähdytä hyvin ja tarjoa palasina esim. kermavaahdon kanssa.

Sahramiset mantelibiscotit

Onneksi muutama jäi meidänkin riihimäkeläiseen.

On se kun ihmisen pitää tehdä töitäkin. Loppuviikko meni työn merkeissä, joten on ollut ruuanlaittopuolella hiljaista ja tietenkin kirjoittelussa myös. Mutta tänään pidinkin oikean superpäivän, vietin melkein koko pyhän lieden ja uunin ääressä. Tyttären kanssa leivottiin piparin korvikkeiksi inkiväärisiä pikkuleipiä. Ohjeen olen saanut ystävältäni joskus jouluna Lyle'sin siirapin kera. Ostin tuossa pari viikkoa sitten uuden purkin sitä kultaista tahmeutta, ettei vain siirappi loppuisi joulun aikaan kesken. Inkivääripikkuleipien lisäksi leivottiin lahjaksi biscotteja. Ostin viime joulukuun Tukholman reissulta jostain Söderin ruokakaupasta ihania sahramibiscotteja. Sahramissa ja joulussa on jotain todella ruotsalaista, tai ainakin minulle niissä kahdessa on. Päätinkin jo syksyllä, että kokeilen Ruotsissa maistamieni kaltaisten tekemistä itse. Lopputulos kieltämättä onnistui mielestäni oikein hyvin, vaikka en ennen tällaisia pikkuleipiä olekaan tehnyt. Joku ehkä pitäisi hieman vahvemmasta sahramin mausta, mutta toisaalta se ei ainakaan jää ainoaksi mauksi. Muscovadosokeri on aika voimakasta. Ajattelin laittaa sitä, että saisin biscotteihin vähän lisää väriä ja myös ryhtiä. Näitä saavat sitten jotkut onnekkaat joululahjapurnukoissa. Meillekin jäi muutama lasipurkin täytteeksi, ja hävisivät nämä myös nopeasti suoraan pelliltä muun ruuanlaiton lomassa napsittuna. Pitää vielä huomenna testata jonkun hyvän teen kanssa. Nämä rouskuvat sen verran mainiosti, että heikompihampaisten kannattaa olla varovaisia.

Jouluiset sahrami-mantelibiscotit (n. 60 kpl)

2 dl siirapppia (laitoin tummaa tavallista 1 dl ja 1 dl Lyle's vaaleaa)
Maustepussi sahramia
200 g voita
2 dl sokeria (laitoin hienoa sokeria 1 dl ja 1 dl muscovadosokeria, mutta muscovado on tähän reseptiin ehkä vähän voimakasta)
2 munaa
1 tl vaniljasokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus kardemummaa
80 g kuorittuja manteleita rouhittuna
9 dl vehnäjauhoja

Kuumenna siirappi ja sekoita siihen kardemumma. Anna jäähtyä. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää jäähtynyt siirappi. Vatkaa sekaan myös munat. Sekoita kuivat aineet ja sekoita joukkoon myös sahrami. Lisää myös mantelit. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Anna tekeytyä viileässä noin tunnin tai seuraavaan päivään. Muotoile taikinasta noin neljä pitkää tankoa. Aseta ne leivinpaperille. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista tankoja noin 15 minuuttia tai kunnes ne ovat hyvin kypsyneet. Anna tankojen hetken jäähtyä ja leikkaa sitten terävällä veitsellä vinoiksi viipaleiksi. Käännä viipaleet toinen leikkuupinta ylöspäin. Laske uunin lämpötila 125 asteeseen ja paista biscotteja vielä noin 20 minuuttia, jotta ne kuivuvat hyvin. Anna jäähtyä ja säilytä kannellisissa rasioissa.

Biscotit ennen loppukuivausta

Our daily bread

Rakas päiväkirja, mä taidan olla rakastunut. Rakkaudenkohde on kyllä kovasti elossa, mut en ehkä taida sitä omaan sänkyyni sentään viedä. Mä oon nimittäin rakastunu mun viikon vanhaan täysjyvävehnähapanjuuren. Se antoi tänään mulle ihaninta leipää ikinä. Varmaan mä vähän liioittelen, mut olin oikeasti yllättyny omien pienten kätösteni ja oman uunini yhdessä aikaansaamasta ihanasta leivästä. Nyt mä ymmärrän, mistä sekoilussa hapanjuurten kanssa on oikein kyse - aivan ihanan mahtavasta leivästä. Mikä valaistuminen. Mikä perjantai-illan ilo!

Ohje on Helene Johanssonin Leipä-kirjasta. Sieltä Pähkinäleipä ilman pähkinää. Hyvä kirja. Suosittelen, jos leivänteko kiinnostaa. Kuori vois olla vielä hieman rouskuvampi. Paistoin kuitenkin kuumalla pellillä ja laitoin pienen metallikupin täynnä vettä ritilälle, niin sain aikaan tällaisen iltaherkun. Olen kyllä niin ottamassa juureni mukaan pohjoiseen ensi viikolla ja otan mukaan myös ruisjuuren, joka parhaillaan on kypsymässä tiskipöydällä. Pääsen kokeilemaan leipurintaitojani oikean leivinuunin kanssa. Anopin mukaan saadaan kaikki olla pikkuhoususillaan. Mut mitäpä kuumasta, jos saa tällaista leipää. Alla vielä ohje. Kirjoitan sen pikaisesti, joten voi tulla kirotusviheriäitä, sillä pakko päästä syömään lisää tuota herkkua. Ja jos koko leipä menee, niin ei hätää, sillä jääkaapissa odottelee toinen huomisaamun kuumaa uunia varten.

Helenen pähkinäleipä ilman pähkinää (3 tai 4 pitkulaista leipää, tein puolet)

700 g vettä
250 g vehnähapanjuurta (laitoin täysjyväversiotani)
20 g hiivaa
950 g vehnäjauhoja joissa korkea proteiinipitoisuus (mulla oli 13,3 g/100g)
200 g karkeita ruisjauhoja
25 g vaaleaa siirappia (laitoin tummaa)
30 g merisuolaa
(100 g paahdettuja kokonaisia hasselpähkinöitä ja 100 g saksanpähkinöitä)

Sekoia muut ainekset paitsi suola ja pähkinät. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 10 minuuttia ja lisää sen jälkeen suola. Vaivaa vielä 5 minuuttia. Lisää pähkinät ja vaivaa tasaiseksi. Anna taikinan levätä kulhossa 40 minuuttia.

Muotoile taikinasta kolme tai neljä pyöreää pullaa ja anna niidne levätä 10 minuuttia.

Taputtele pullat litteiksi, taita toinen reuna keskelle ja paina kämmenen alasyrjällä. Taita taikina uudestaan ja paina taas kämmenen alasyrjällä. Muotoile pitkulaisiksi leiviksi. Kohota jauhotetuilla liinoilla, jotka on laskostettu siten, etteivät leivät lässähdä kohotessaan. Kohota leipiä tunti tai jääkaapissa seuraavaan päivään.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja kuumenna pelti. Laita toinen pelti alimmalle tasolle. (käytin pientä kuppia, koska muuten minusta uunini ei kypsennä leipien pohjaa kunnolla)

Siirrä leivät leivinpaperin päälle tai suoraan pellille. Ja laita ylimääräiselle pellille kupillinen vettä. Laske lämpö 200 asteeseen. Paista leipiä 20 minuuttia ja päästä höyry ulos. Paista vielä n. 5-10 minuuttia tai kunnes leipä on sisältä n. 98-asteinen. (mulla ehti sataan asteeseen.)

Jäähdytä leivät ritilällä.

Musteetonta kalaa

Kirjoittelen täältä pikkujoulutunnelmissa. Pian korkataan kuoharit ja suunnistetaan makustelumatkalle Berthaan. Kivaa. Tässä parin viikon takainen kalakeiton korvikeruokamme. Menin Nygrenille hakemaan fileoinnin jämiä kalakeiton liemeen, mutta mummot olikin jo tyhjentäneet tiskin. Päätin sit, et jotain muuta merestä nostettua mut ei mitään ahven- tai kuhafileitä. Silmään osuivat mustekalat. Ne olikin sopivasti tulleet samana aamuna Norjasta eli as fresh as it gets näillä takamailla. Ostin yhden noin puolen kilon kaverin, eikä hintakaan ollut paha, jos joku sitä mietti. Taisi olla siinä 15 euron hujakoilla kilota. Nygrenin neito puhdisti sen mun puolesta ja ei kun kotiin paistelemaan. Huuhtelin vielä mustekalan, siivutin sen, kuumensin öljyä ja voita pannusta. Mustekalat sinne erissä. Perään yksi kuivattu chilipalko hienonnettuna, kaksi valkosipulinkynttä ja hienonnettua lehtipersiljaa. Sivuun vatkasin pari desiä sitruuna- ja valkosipulimajoneesia. Äkkiä hävisivät nämä herkut meidän pöydästä sitruunamehulla kostutettuina. Kelpasivat meidän pikku herkkusuille mukaan lukien meidän kaksi ja puolivuotiaan. Kävisivät mielestäni erinomaisesti myös kavereitten pikkujouluiltaan.

Paistetut mustekalarenkaat

Mustekala tai kaksi
Valkosipulia
Chiliä (kuivattua tai tuoretta)
Lehtipersiljaa tai korianteria hienonnettuna hyvä satsi
Sitruunanmehua tai limenmehua
Kuuma pannu, öljyä ja voita

Tarjoiluun majoneesia tai muuta kastiketta. Ranskanperunat sopisivat myös.

Joulukakkukokeilu

Ei näy lunta, mutta tein joka tapauksessa eilen ensimmäisen joulukakkukokeilun. Jostain sain päähäni, et rommi-rusinat vois olla hyvää ja päätin sitten yhdistää rusinat juustokakkuun. Lisänä tarjoilin maitosuklaakastiketta ja kermavaahtoa. Pipareita imitoin digestivekekseillä, jotka maustoin kanelilla, inkiväärillä ja maustepippurilla. Aika överiä, mut just sopivaa jouluksi mun mielestä. Musta Espanjassa on just oikea asenne jouluna, shampanjaa pöytään ja ilomieltä. Ei mitään hissuttelua villasukissa ja yks kymmenkiloinen kinkku pöydällä. Ei sillä että mulla mitään perinteisiä jouluruokia vastaan olisi, mutta muistanpa joitain jouluja, kun samat pöperöt oli nokan alla kolmen päivän sisällä kuusi kertaa ja iltakinkut vielä päälle. Siinä ois ehkä hieman variaatiota jo kaivannut. Ja saahan ne överit vaikka Saarioisen äitien tekemillä ruuilla. Ei siihen mitään sen hienompia kakkusia tarvita. Mut jos tuntuu, et juustokakku on liikaa kaiken muun syömisen päälle, niin voihan perinteisen luumurahkan korvata rommirusinarahkalla. Eikä ruklaakastikekaan mitenkään pakollinen ole, jos tuntuu, että pakollinen energiansaanti on muutenkin turvattu. Mutta tässäpä resepti. Siitä voi kukin päätellä, sopiiko oman perheen makuun.

Rommi-rusinajuustokakku

0,5 dl rusinoita
0,5 dl rommia
150g digestivekeksejä
100 g sulatettua voita
2 rkl mantelijauhetta
kanelia, inkivääriä ja maustepippuria
2 pakettia maustamatonta tuorejuustoa
2 dl turkkilaista jogurttia
2 dl sokeria
80 g valkosuklaata
3-4 munaa
1 tl vaniljasokeria

Maitosuklaakastike

n. 130 g maitosuklaata
0,5 dl kermaa

Laita rusinat rommiin maustumaan edellisenä päivänä. Nosta pari tuntia ennen leipomista tuorejuusto lämpimään. Murskaa keksit, lisää mantelijauhe ja mausta. Sulata voi. Sekoita murut ja voi. Painele lusikalla leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan, myös reunoille. Laita jääkaappiin täytteen teon ajaksi. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Vatkaa juustoa hetki. Lisää sokeri samalla vatkaten. Lisää jogurtti ja vaniljasokeri. Sulata suklaa ja sekoita siihen osa seoksesta. Vatkaa täytteeseen. Vatkaa sekaan munat. Purista ylimääräinen rommi pois rusinoista. Lisää nekin täytteeseen. Kaada täyte pohjan päälle.

Paista uunissa noin 50 minuuttia. Minun kakkuni jäi vähän löysäksi ja kiinteytyi kunnollisen jäähdyttämisen jälkeen ihanan vanukasmaiseksi. Jos haluaa kunnolla kypsän kakun, voi aikaa hieman pidentää, mutta silloin on vaarana, että täyte repeytyy. Eli omaa mieltymystä kannattaa seurata. Kun kakku on ollut uunissa tunnin, ota lämpö pois päältä, laita uunin luukun väliin puulasta ja jätä kakku uuniin vielä tunniksi. Jäähdytä ja tarjoa kermavaahdon ja maitosuklaakastikkeen kanssa. Kastikkeeseen paloittele suklaa kattilaan, kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Lisää kermaa vähitellen ja sekoittele kunnes kastike on tasaista. Tarjoa lämpimänä pienestä kannusta.

Jueves y quesadillas

Torstai - se viimeinen arkiruokapäivä viikossa - tai jotain. Meillä ei kyllä ole mitään arki- tai viikonloppuruokapäiviä muuta kuin siinä mielessä, että viikonloppuisin on ehkä inasen enemmän aikaa viettää keittiössä, myös siivoamassa jälkiään. Aika tietysti antaa enemmän vapauksia kokeilla uusia juttuja ja hifistellä jonkun porkkanajuliennin kanssa. Mut on meillä silti myös arkenakin jälkkäreitä ja ruokia, joihin pilkotaan se kymmenen erilaista kasvista. Tänään torstaina meillä oli lättypäivä eli tortillat ja quesadillat tuoksuivat varmasti rapussa saakka. Ostelen välillä kaupasta alennustarraisia juustoja ja maitojuttuja ja tällä kertaa poimin koriin kreikkalaista Manouri-tuorejuustoa, koska en ollut sellaista koskaan maistanut. Joku vois sanoa tätä köyhäilyksi, mut ostan mieluummin vanhaksi menossa olevia tuotteita pois hyllyiltä kuin annan niitten mennä roskiin. Perinteisen cheddarin sijasta laitoinkin quesadilloihin tätä lammasjuustoa ja osaan myös kypsytettyä kermajuustoa. Lisäksi väliin sujahti sipulia, tuoretta korianteria, tomaattia ja jalapenoja. Yhdesti on koitettu joitain pieniä maissilettuja, mut näissäkin käytetyt chilillä maustetut letut on osoittautuneet meidän makuhermoon yllättävän hyvin sopiviksi. Yleensä en mitään valmiiksi maustettuja tuotteita osta. Värin pintaan lättyset saivat meidän uudella parillapannulla. Ekat hieman kärvähtivät, mut toiset, jotka on tuossa kuvassa, oli sit jo vähemmän hiillostuneita. Päälle hieman limenmehua tai sitruunaa ja tulikuumanahan näitä sit suu sauhuten nautiskelee, kun ei jaksa enää hetkeäkään odottaa.

Isänpäiväpullaa

Valmis isänpäiväboston

Oli tarkoitus leipoa marsipaanipullaa jo viime viikonloppuna, mutta inspraatio tuli vasta perjantai-iltana. Toisaalta on kyllä ihanan rentouttavaa vaivata hiivataikinaa, kohottaa, kaulia ja taas kohottaa, koristella ja lopulta nauttia pehmoista vehnäistä maidon kanssa työviikon päätteeksi. Parasta vastapainoa tietotyöläisen hommille. Taitaa olla suomalainen pullaperinne, että ensin siivotaan ja puunataan koko talo, harjataan hammasharjalla jokainen kaakelin välikin ja sitten ihastellaan työn tuloksia kahvikupin ja tuoreen korvapuustin äärellä. Harvoin siivoan perjantaina, joten meillä oli ennemminkin hiekkakasat tuomassa mukavaa rapsakkuutta askellukseen eteisessä ja tutut villakoirat lepäilivät nurkissa. Onneksi illat on jo pimentyneet sen verran, ettei ole niin väliksi onko joka nurkka puunattu. Ja eipä ole niin tarkkaa muutenkaan. Kunhan jotenkin mahtuu kämpässä kävelemään ja pullan tuoksusta nautitaan kaikki joka tapauksessa.

Toisaalta en kyllä ole mikään vannoutunut pullahiiri. En ymmärrä kaiken maailman lettejä tai oikeastaan edes voisilmäpullia. Sehän on pelkkää taikinaa! Mut jos sekaan heitetään esim. sahramia, mantelimassaa tai jotain hilloa, niin voin nautiskella pullaa suoraan uunista nostettuna maidon kanssa. Harvoin herkuttelen pullalla enää myöhemmin, ja tee ei mun mielestä ylipäätään sovi tavallisen pullan kanssa. Ehkä oon tästä täällä blogissa joskus jo puputtanutkin. Muissa yhteyksissä aivan varmasti.

Mutta siis, isänpäiväpullaan. Leivoin tällä kertaa marsipaanipullani bostonkakun muotoon ja sankari itse oli tuloksesta hyvin ilahtunut. Koska kakku oli niin suuri ja en ole ennen bostonilaista tehnyt, jäi pulla hieman raa'aksi ja mantelimassa omalta osaltaa lisäsi pullan kosteutta. Mies kun ei pidä hyvin paistuneesta pullasta vaan ennemminkin vähemmän paistuneesta, oli tämä boston hieman kärähtäneenäkin oivaa isänpäiväpullaa.

Marsipaani-puolukkaboston

100 g huoneenlämpöistä voita
2 1/2 dl maitoa
25 g hiivaa
1 muna
1 dl sokeria (laitoin puolet ja puolet muscovadoa ja hienoa sokeria)
1/2 tl suolaa
1/2 rkl jauhettua kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
noin 10 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen:

100-150 g mantelimassaa tai marsipaania joko levyksi kaulittuna tai palasina
3/4 dl puolukkasurvosta tai 1 dl puolukoita
50 g huoneenlämpöistä voita

Pinnalle munavesiseosta siveltynä ja mantelilastuja

Sekoita hiiva haaleaan maitoon. Vatkaa sekaan myös muna. Lisää myös sokerit, suola ja mausteet. Sekoita joukkoon melkein kaikki jauhoista ja alusta. Lisää voi ja loput jauhoista. Vaivaa hyvin. Anna kohota noin tunnin ajan. Kauli levyksi jauhotetulla pöydällä. Lisää pinnalle tasaisesti täytteet ja voi nokareina tai sivele pullalevyn pintaan. Kääri rullalle. Leikkaa noin 10-12 palaksi ja asettele levinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan leikkauspinta ylöspäin. Anna kohota noin puoli tuntia. Voitele munalla ja ripottele pinnalle mantelilastuja. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia ja peitä puolessa välissä, jos pinta alkaa tummua. Anna jäähtyä ja poista boston vuoasta ja tarjoa tuoreena.

Pulla rullattavana

Lempeää tuulta lounaiselta

Mä kyllä rakastan brunsseja. Usein aikaisin aamulla voi olla jo nälkä, mutta silti neljänviljan puuroa saa vähän väkisinkin työntää kurkusta alas. Kuitenkin yleensä siinä kymmenen nurkilla alkaa napa vetää jo enemmän. Silloin on selvästi aika brunssille eli pikaisesti suomennetusti lounaiselle. Lounainen sopii mun mielestä aterian nimeksi loistavasti myös siksi, että runsas ja herkullinen suolaisen ja makean sopusointuinen ruokahetki minä tahansa päivänä, ja etenkin sunnuntaina, on aina yhtä ihanaa, kuin kesäisen lämmin lounastuuli. Lounainen sopii myös vierailun aiheeksi. Kutsu päivälliselle pitää sisällään oletuksen jostain vähän virallisemmasta ja lounas taas on se tavallinen, puolenpäivän treffit jossain salaatilla. Mut lounainen on sopivan rentoa ja leppoisaa.

Parasta lounaisessa on se, että silloin saa tarjota ja syödä mitä vain perinteisemmistä lounasruuista aamiaistarjottaviin. Pöytään katetaan makeaa ja suolaista, tuoretta ja säilöttyä. Kaikkea maittavaa herkkua. Ja aamulla pitää aina tietenkin pyöräyttää jotain lämpimäistä kuten vohveleita, pannaria, sämpylöitä tai englantilaisittain teeherkkua eli skonsseja. Viime sunnuntaina tein kahdenlaisia skonsseja. Toisiin laitoin suklaata ja kuivattuja kirsikoita ja toiset maustoin hunajalla ja sitruunankuorella. Ehdoton kaveri on paksu kermavaahto. Tietenkin se pitäisi tehdä double cream -kermasta, jossa olisi yli 40 % rasvaa, mutta vielä en ole sellaista suomalaisesta ruokakaupasta löytänyt. Skonssien kanssa ei mitään kevyitä vaniljavaahtoja kannata mun mielestä edes pohtia tarjoavansa. Ennemmin panostaa tässä kohtaa kunnon kermaan ja laittaa vaikka lounaaksi jotain kevyempää. Sitten ei muuta kuin uunituore skonssi halki, sisään tujua mansikka- tai vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Nautitaan erinomaisen mustan tai oolong teen kanssa ehdottomasti aina tuoreina. Voisiko päivää paremmin enää aloittaa.

Skonssien perustaikina (16 kpl)
100 g voita
8 dl jauhoja (voi sekoittaa esim. täysjyvä- ja tavallisia vehnäjauhoja)
3 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria tai hunajaa
3 täysmaitoa tai kermaa

Suklaaskonssehin rouhi noin 100 g suklaata ja hienonna noin 3/4 dl kuivattuja kirsikoita tai karpaloita. Sitruunaskonsseihin raasta yhden sitruunan tai yhden sitruunan ja yhden appelsiinin kuoret ja käytä sokerin tilalla hunajaa.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nypi jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, sokeri, suola ja mausteet, ja voi. Lisää maito ja sekoita melkein kokonaan mutta älä missään nimessä liikaa. Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle ja muotoile noin 3 cm korkeaksi levyksi. Ota muotilla (esim. ruokalasilla) paloja ja laita ne levinpaperilla vuoratulle uunipellille. Muotoile lopusta taikinasta samankokoisia skonsseja. Paista noin 12 minuuttia uunissa. Tarjoile tuoreina.

Tämä taikina on aika iso. Jos syöjiä on vain kaksi tai kolme, myös puolikas taikina riittää hyvin varsinkin jos tarjolla on myös paljon muuta syötävää.

Fetajuustosalaatti ja chilisiemenet

Torstaina sain loistavaa lounasseuraa, ja aurinkokin paistoi ja värjäsi myös tämän kuvan kauniiksi. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa, hyvä päivä. Joskus kaikkein perinteisimmät, helpoimmat, yksinkertaisimmat, tutut ja turvalliset jutut maistuu kaikkein parhaimmilta. Fetajuustosalaattia saa joskus kyllästymiseen saakka, mutta on se vaan vietävän hyvää kesäkuumalla hyvän hapokkaan viinin kanssa nautittuna. Terassi kun vielä olisi, niin mikäpä olisi parempaa. Torstaina paahdoin salaatin rinnalle kupillisen chilisiemeniä tuomaan talvisempia sävyjä sekä ulkomuotoon että makuun. Oon nyt ruvennut paahtamaan siemet erissä, koska muuten erikokoisista siemenistä aina ne pienimmät päätyvät alimmiksi ja palavat helposti, kun taas isommat jäävät pahimmassa tapauksessa paahtumatta. Valurautapannu on tähän hommaan paras väline, mutta onnistuivat nämä hyvin meidän hackmanilaisellakin. Vähän chilijauhetta ja cayannepippuria sekaan ja sormisuolaa täydentämään makua. Maistuvat sellaisenaan, salaatissa tai sosekeitossa.

Chilisiemenet

pari desiä haluamiasi siemeniä (tässä kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä ja manteleita)
ripaus chiliä
ripaus cayennepippuria
halutessasi murskattu kuivattu chili
sormisuolaa

Paahda siemenet erissä. Laita kulhoon ja mausta.

Vaalipavlovat

Oli eilinen vaalitulos sitten jytky, lötky, jööti tai ei mitään näistä, niin meillä vaalikakku oli yhtä aikaa hattaran kepeä, pumpulin pehmeä, suutuntumaltaan myös hieman vaahtokarkin sitkeä ja jälkimaultaan kirpakka. Minun piti, huom. piti tehdä kakkua, johon tulisi creme patissieria, mutta ei siitä sitten tullut kakkua eikä muutakaan. Ajattelin saavani Julia Childin reseptillä ihanan kermaista ja veitsellä levittyvää cremeä, mutta siitä tulikin aika vetistä litkua. Pitää kokeilla toisella kertaa ja laittaa sitten tuotos myös tänne. Ehkä vehnäjauhojen sijaan pitäisi käyttää maissitärkkelystä. No, joka tapauksessa creme patissiere -kokeilusta jäi yli neljä valkuiaista, joista sitten tein kahdelle tai kolmelle herkuttelijalle sopivia pavlovapesiä. Pavlovahan on nimestään huolimatta uusiseelantilaisten ja australialaisten kansallisherkku, johon tulee yleensä hedelmiä. Tein kunnallisvaalipäivän kunniaksi suomalaistetun version ja koristelin pavlovan hilloilla ja vatuilla.

Pavlova-pesät

4 huoneenlämpöistä munanvalkuaista
1,5 dl tomusokeria
1,5 dl hienoa sokeria
2 tl maissitärkkelystä
1 tl viinietikkaa (meillä oli omenaviinietikkaa)
mantelilastuja tai -rouhetta

Ota yksi kolmasosa hienosta sokerista ja sekoita siihen maissitärkkelys. Vatkaa keskinopeudella ensin hieman valkuaisia, lisää kolmasosa sokereista ja vatkaa vaahdoksi jonkin aikaa, lisää toinen kolmannes sokerista ja jatka vatkaamista. Lisää loput sokerista, johon on sekoitettu maissitärkkelys. Vatkaa täydellä nopeudella ja lisää samalla viinietikka. Vatkaa kiiltäväksi vaahdoksi. Muotoile lusikalla leivinpaperin päälle marenkivaahdosta kymmenestä viiteen pientä kekoa ja muotoile niistä pieniä pesiä tekemällä kolot kekojen keskelle. Ripottele pinnalle mantelilastuja tai -rouhetta. Paista 125 asteessa yhden tunnin ajan. Kun pavlovapesät ovat paistuneet tunnin ota lämpö pois päältä uunista ja aseta puulasta uunin oven väliin, jotta oven väliin jää pieni rako. Anna pesien jäähtyä uunissa täysin. Pesiä voi säilyttää muutaman päivän tiiviissä pussissa tai pakastaa ja käyttää vasta myöhemmin. Täytä kermavaahdolla tai jäätelöllä ja haluamillasi marjoilla tai hedelmillä.

Winnie the Pooh's honey biscuits

Kultaiset hunajaiset

Pikkuleipäreseptien kokeilu sai tänään jatkoa hunajaisten pinjansiemenpikkuleipien muodossa. Nimesin leipomukseni kuuluisan nallen mukaan. Hunajasta tulee aina mieleen Nalle Puh, tuo ihana pullea hyväsydäminen nalle. Ihan pienenä leikittiin veljen kanssa Nalle Puhia hoitotädin luona. Veljeni oli tietenkin itseoikeutetusti Nalle Puh, hoitotädin tyttö Nasu ja hoitotäti puolestaan Ihaa. Olisinko itse ollut Ruu. Luulen,  et moni tuntee itsensä useinkin Ihaaksi. Muistaakseni hoitotäti ei tästä roolista ollut kuitenkaan kovin otettu. Mielestäni hänessä oli paljonkin Tikrua ja Kengua. Luulen, et kovinkaan moni ei haluaisi identifioitua Kaniin, vaikka moni varmasti omalta työpaikaltaan tunnistaakin Kani-ihmisiä.

Nalle Puh myös tuumaa hunajasta, että oikeastaan itse hunajan syömistä parempi hetki on juuri ennen syömisen aloittamista. Siinä hetkessä on kyllä oma kutkutuksensa. Jos ajattelee vaikka Creme Bruleeta ja sitä hetkeä kun pitää lusikkaa kädessään ja seuraavaksi pääsee rapsauttamaan sen ihanan karamellikuoren rikki ja sujahtamaan samettiseen unelmaan. Vesi nousee kielelle ja tietää suupielet kääntyvät ylöspäin. Se on sitä samaa tunnetta kuin hetki ennen kauan odotettua elokuvan ensi-iltaa tai vanhan hyvän ystävän tapaamista pitkästä aikaa. Se hetki juuri ennen. Niillä on todellista keräilyarvoa.

Muistaakseni Glorian viime vuoden joulunumerossa oli pinjansiemenpipariresepti. Tämä ohje ei ole kuitenkaan sieltä vaan muunnos Koti ja keittiö -lehden Parhaat leivonnaiset -kirjasta. Siellä ohje on nimellä Hunaja-saksanpähkinäkeksit.  Minulla on myös ihan oikea Nalle Puhin keittokirja, ja totta kai sieltäkin löytyy hunajakeksien ohje, joihin tulee Koti ja keittiö -lehden reseptin tavoin saksanpähkinöitä. Kuitenkin halusin itsekin päästä maistamaan näitä keksejä ja päätin aluksi käyttää mantelirouhetta. Sitten muistin Glorian pipariohjeen ja vaihdoin suunnitelmaa. Mielestäni lopputulos toimii pinjansiemenillä ja on ihanan makea. Kultainen hunaja tuo kesän myös syyspäiviin, vaikka tänään saakin nauttia ihan oikeasta auringon hunajaisesta paisteesta.

Loppuun vielä tämän kertaisiin leipomuksiin sopiva lainaus Nalle Puhin keittokirjasta:

Heti ensimmäiseksi

Puh meni kaapille katsomaan,

sattuisiko hänellä

olemaan vielä pienehköä

hunajapurkkia. Hänellä

oli ja hän otti sen esiin.

Nalle Puhin hunajaiset pinjansiemenkeksit

125 g huoneenlämpöistä voita

1 1/2 dl hienoa sokeria

1 rkl siirappia

1 huoneenlämpöinen muna

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1 luomuappelsiinin raastettu kuori

3/4 tl jauhettua korianteria

1/4 tl suolaa

1/4 tl leivinjauhetta (tätä ei ollut ohjeessa, eikä tätä varmaan tarvitsisi)

Väliin ja pinnalle:

noin 40 g rouhittuja pinjansiemeniä, saksanpähkinöitä ja manteleita

noin 3 rkl hunajaa

noin 1 rkl täysruokosokeria

noin 1 rkl hienoa sokeria

Ota ainekset huoneen lämpöön hyvissä ajoin. Vaahdota voi ja sokerit. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa muna hyvin rasva-sokerivaahtoon. Lisää kuivat aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Laita jääkaappiin tai kylmällä ilmalla ulos viilentymään noin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Kauli taikina noin 1 cm paksuiseksi levyksi. Ripottele päälle 3/4 siemenistä, hunajasta, sokerista ja kaikki ruokosokeri. Rullaa rullaksi ja leikkaa noin 1,5 cm paloiksi. Asettele pellille tarpeeksi kauaksi toisistaan. Ohjeessa sanottiin, että taikinasta tulee 16-20 keksiä, mutta minulla niitä tuli noin 25 kpl. Riippuu tietenkin rullan pituudesta ja paksuudesta kuinka monta keksiä saa leivottua. Laita jokaisen keksin päälle hieman hunajaa. Meillä on ketsuppipurkin tyyppinen hunajapurkki, josta oli hyvä rutistaa pienet töräykset jokaisen keksin päälle. Ripottele pinnalle loput siemet ja sokeri. Paista kullankeltaisiksi noin 10 minuuttia.

Taikinalevy ja täytteet

Paistovalmiit pikkuleivät

Terveisiä Hulluilta

Hulluilta lähti taas mukaan monenlaista ihanaa evästä, ja simpukoita sai halvalla viikko sitten lauantaina. Tällä  kertaa ei tehty simpukoita merimiesten tyylillä vaan kavereita hauduteltiin kaukomaiden tapaan kookoskermassa. Mukaan rutkasti tuoretta korianteria, vähän chiliä ja limen mehua. Eilen puolestaan porisi taas sudanilainen aprikoosikalapata viime viikolla pakastimeen ostetuista kuhafileistä. Hauskoja nuo hullut haamupäivät myös ruokaharrastajan näkökulmasta. Vaikken niin kuluttamista ihannoikaan, niin jotain verratonta niissä päivissä on. Aikoinaan sai myös vähän vaihtelua tavallisiin työpäiviin, kun itse punnasi ja pakkaili sisäpaistia sen 100 kiloa yhden illan aikana tiskin toisella puolella. Mitenkähän pääsisi tutkijan kammiossa samaan tunnelmaan ja saisiko silloin samanlaista tulosta aikaan kuin Stocka tekee Hullujen aikana? Jos pyytäisi kaikki kolleegat omaan huoneeseen yhtä aikaa koodaamaan haastattelutekstejä tai lukemaan artsuja poski poskea vasten. Harmillisesti yliopiston käytäviltä puuttuisivat kaikkein oleellisimman markkinatunnelman tuottajat: hikoilevat ja tungeksivat asiakkaat sekä veteraaniorkesterin rytmittävä soitto.

Sinisimpukat kookoskermassa

pari kiloa sinisimpukoita
1,5 dl valkoviiniä
1,5 dl kookoskermaa
1/2 punainen chili
3 cm pala inkivääriä
luomulimen kuori ja mehu
sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä
mustapippuria
nippu korianteria hienonnettuna (osa jo liemenen ja loput vasta simpukoiden avauduttua)

Anna simpukoiden liota jonkun aikaa kylmässä vedessä. Harjaa ne puhtaiksi ja poista "parrat". Poista rikkinäiset simpukat ja avonaiset, jotka eivät kopsauttamalla sulkeudu. Pilko sipuli ja hienonna valkosipuli sekä chili. Raasta inkivääri ja limen kuori. Hienonna korianteri (myös varret kannattaa käyttää). Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit. Lisää chili ja inkivääri ja kuullota hetki. Lisää valkoviini ja anna alkoholin haihtua. Lisää kerma, mustapippuri, osa korianterista ja limen kuori. Anna kiehahtaa. Lisää simpukat ja sekoita. Sulje kansi ja anna simpukoiden keittyä muutama minuutti. Sekoita, jotta kaikki simpukat keittyvät liemessä ja avautuvat. Purista päälle limen mehu ja loput korianterisilpusta. Tarjoa hyvän viinin kanssa. Jos tuntuu, että lientä jää kovasti, eikä halua nauttia sitä vain keittona, voit valmistaa siinä esim. riisinuudeleita ja syödä lopuksi simpukkaisen riisinuudeliaterian. Nuudelit voivat myös maistua perheen pienemmille, jos simpuat eivät muuten uppoa.

Pehmeitä vaniljapuddingpikkuleipiä

Pehmeitä vaniljapuddingpikkuleipiä ja vasemmalla alakulmassa muutama mustaherukkaviipalepikkuleipä

Ostin noin vuosi sitten Ruotsissa käydessäni Hembakat-lehden lentomatkalle lukemisiksi. Selailin tuossa vanhoja lehtiä, kun etsiskelin pikkuleipäohjeita kokeiltavaksi. Yleensä tykkään käyttää vain aitoja raaka-aineita. Kuulostipa trendikkäältä. No, oon kyllä tehny niin aina ennen kuin tästä ituhippiydestä on tullut mitään hipstermeininkiä. Mut siinä vuoden vanhassa lehdessäpä oli joku hauskan oloinen resepti johon laitettiin vaniljapuddingjauhetta!! Reseptiähän oli pakko päästä kokeilemaan, eihän sitä sovi olla liian tiukka omissa tavoissaan. Mielenkiintoisimmissa ihmisissä on aina ristiriitaisuuksia ja joskus tämä pätee myös ruokaan. Tässä tapauksessa lopputulos on kyllä kiva. Ehkä pudding maistui taikinassa enemmän kuin valmiissa pikkuleivissä, mutta on valmiissa oma makunsa. Toisaalta maku on muuttunut säilytyksessä ja tumma suklaa maistuu nyt paremmalta kuin ihan ensimmäisenä päivänä. Ihanan pehmoisia maidon kanssa nautittavaksi. Sopivat kuulemma myös kahvin kaveriksi ja eipä musta hedelmäisesti maustettu teekään näitä hyljeksi.

Chocolate chip pudding cookies

225 g huoneenlämpöistä voita
60 g hienoa sokeria
150 g muscovadosokeria (ohjeessa oli fariinisokeria)
1 huoneenlämpöinen muna
1 tl vaniljasokeria
1/2 dl jogurttia
1 pkt vaniljavanukasjauhetta esim. Blå Band
285 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
250 g tummaa suklaata rouhittuna

Ota kaikki ainekset huoneenlämpöön lämpiämään. Kuumenna uuni 190 asteeseen. Rouhi suklaa. Vaahdota voi ja sokerit. Vatkaa sekaan hyvin muna. Sekoita jogurtti ja vaniljavanukasjauhe ja lisää voi-sokeri-munaseokseen. Sekoita kuivat aineet. Lisää kuivat aineet ja suklaa taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta palloja ja laita ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista pikkuleipiä noin 10 minuuttia. Anna seistä ainakin viisi minuuttia ennen kuin otat pikkuleivät pois pelliltä. Ne ovat uunista tullessa pehmeitä.

Kansallinen korvapuustipäivä

Niin, mähän en leivo pullaa tai siis en ainakaan korvapuusteja. Kai se liittyy siihen, että en juo kahvia. Peruskardemummapulla ei vaan jotenkin maistu teen kanssa tai ei ainakaan enää seuraavana päivänä tai pakasteesta lämmitettynä. Kaikki briossityyppiset viritykset kyllä maistuvat ja tietenkin mantelimassaiset pullat, joissa on vähemmän pullaa kuin täytettä. Meillä syötiinkin eilisen kansallisen korvapuustipäivän kunniaksi minttusuklaisia sydämiä, vattuja ja jäätelöä. Mä kaipaisin sitä kansallista suklaakakku- tai pikkuleipäpäivää. Onneksi Runebergin päivä on ja laskiainen myös, niin saa niitä herkkuja syödä ihan virallisesti. Ja on kevättalvessa mun mielestä pullahiirellekin jotain hyvää nimittäin rahkapullat. Niitä saataan jopa ostaa pari kertaa vuodessa. Silloin valitsen ne yksilöt, joissa rahkan ja pullan suhde on voitokas rahkan hyväksi. Pullan suhteen voin myöntää olevani rajoittunut.

Alla vielä näiden minttusuklaasydämien ohje. Olen etsiskellyt hyvää ohjetta pellilliselle suklaapiirakkaa, joka ei kuitenkaan olisi brownie-ohje. Tää oli ihan hyvä, mut jatkan vielä asian tutkintaa. Piparmintun maku löytyy mukavasti sydämen pohjalta, kun mariannepallot valahtavat paiston aikana piirakan pohjalle. Annosta voisi vielä vähän suurentaa, jotta pohjasta tulisi vähän korkeampi ja silloin saisi muhkeampia palasia. Toisaalta matalammasta saa helpommin muodostettua kerroskakun.

Minttusuklaasydämet

175 g voita
3 munaa
4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa (ei välttämätön)
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl kaakaojauhetta
2 dl täysmaitoa
1/2 dl vettä
1 1/2 dl mariannepalloja tai minttusuklaapalloja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sekoitetut kuivat aineet siivilöitynä. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja nesteet vuorotellen sekoitellen. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle suklaapallot. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja kokoa pohjasta kakku haluamillasi täytteillä tai ota muotilla leivospaloja ja koristele esim. suklaakuorrutteella.

Sudanilainen kalapata

Sudanilainen kalapata affenista

Yleensä mulla on vähintään yksi keittokirja tai muu ruoka-aiheinen kirja yöpöydällä iltalukemisena. Nyt oon ollu jo jonkun aikaa ruokaisen kirjan puutteessa. Katsotaan jos Hullut päivät tarjoaisi edukkaasti jotain mielenkiintoista. Tällä hetkellä kiivaassa luennassa olevassa Caitlin Moranin How to be a woman -kirjakaan ei juuri ole (ainakaan vielä) tarjonnu ruokaan liittyviä juttuja tai inspiraatiota kokkailuun. Ehkä en lähtisi kokeilemaan siinä kuvailtua juustotikkaria. Tietenkin jotain voi vielä olla tulossa, vaikka feministiset kirjat harvoin ovat tarjonneet niitä vakavammin otettavia herkkuideoita. Mistä lie johtuu... Jos joku tietää kirjan aiheella Feminismi ja ruoka, niin tänne vaan vinkkiä. Olisin erittäin kiinnostunut. Muuten kirja on kyllä ollut oikein rattoisaa uettavaa. Suosittelen. 

Mutta jotta ei menisi kirjallisuusblogiksi, niin siirrynpä tämän päivän reseptiin. Ja se taas liittyy yöpöytäkirjoihini läheisesti, koska tämä sudanilainen kalapata on Helena Hallenbergin ja Irmeli Perhon kirjasta Ruokakulttuuri islamin maissa. Oon ehkä viitannu siihen täällä aiemminkin ja myös yleiseen kiinnostukseeni islamin kulttuurien ruokia kohtaan. Luin Hallenbergin ja Perhon kirjan viime talvena iltalukemisena ja silloin jo muistan lukeneeni jostain superhyvästä kalaruuasta. Ja sieltähän se löytyi kalaruokaresepteistä viimeisenä. Mainoslause osui ja upposi: "Jopa pakastesei muuttuuu tällä reseptillä taivaalliseksi." Ja ei kuin seitä ostamaan. Minun ja sein väliin tulivat kuitenkin parahiksi 3+1-päivät ja edulliset ahvenfileet. Ne sopivat tähän reseptiin erittäin hyvin. 

Ja sitten makuelämyksistä. Lyhyesti sanon, että mies kommentoi tätä yhdeksi parhaista ruuista, mitä hän on meidän pöydässä syönyt. Pata toi ihanasti mieleen lammastaginen, jota nautittiin viime kevään Provencen matkalla pienessä Vauvenarguesin kylässä. Kala- ja lammaspataa yhdistävä raaka-aine on kuivatut aprikoosit, vaikka muuten niissä ei paljon yhteistä ollutkaan. Mutta tämä oli toden totta herkullista ja teen tätä varmasti uudestaan. Ja suosittelen lämpimästi Hallenbergin ja Perhon kirjaa niin muiden kulttuurien ruokaperinteistä kiinnostuineille kuin muuten vain resepteistä kiinnostuneille. Olihan se myös vuoden 2011 tietokirja.

Aprikoosikalapata Sudanista

400 g tuoretta kalaa tai pakastekalaa
1 iso sipuli
4 rkl öljyä
200 g kuivattuja aprikooseja
1/2 dl kuumaa vettä
1 purkki tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä
2 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria ja valkopippuria
1 tl korianterinsiemeniä
1 nippu tilliä silputtuna (laitoin kuivattua tilliä ja puolet kaupan korianteripuskasta)
2 rkl rusinoita

Liota aprikooseja hetki kuumassa vedessä ja soseuta sauvasekoittimella. Hienonna sipuli ja murskaa valkosipuli ja korianterinsiemenet. Tähän oisin tarttenu morttelin, mutta vielä en ole sitä saanut hankittua. Hienonna tilli/korianteri ja purista sitruunan mehu valmiiksi odottamaan. Kuullota sipulit (ohjeessa käsketään ruskistamaan, mutta minä vain kuullotin) ja lisää tomaattipyre, valkosipuli, korianteri ja kuullota hetki. Lisää aprikoosisose, sitruunan mehu, tomaattimurska ja mausteet ja hauduta ihanaksi paksuksi kastikkeeksi. Siivoa kala ja asettele voideltuun vuokaan rulliksi, jos käytät fileitä. Mausta suolalla ja puppurilla. Kaada kastike kalojen päälle ja ripottele päälle rusinat. Paista 200 asteessaa 35 minuuttia peitettynä. Nauti riisin, hyvän leivän ja vihreän salaatin kera. Lusikoitiin seuraksi hieman jogurttia ja se sopi tähän myös.

Affenet padassa aprikoosisoosin ja rusinoiden seurassa

Vohveleita

Pinaatti-vuohenjuustovohvelit savulohella ja jogurttikastikkeella

Jos mulla olis vohveliraudan lisäksi jossain vakiona vohveliraudan pesijä, tekisin varmasti vohveleita joka viikko. Lätyt on ihania, mut vohveleissa on jotain hauskan epäsuomalaista. Ehkä se liittyy muistoihin Hollannista ja muualta Keski-Euroopasta, kun kaupunkien keskustoissa leijailee ihana vaniljaisten vohvelien ja kuuman vohvelin päällä tahmeaksi muuttuneen tomusokerin tuoksu. Vohvelitaikinassa on myös ehkä lättytaikinaa enemmän varaa muuntelulle. Tälläkin kertaa tehtiin sekä suolaisia että makeita vohveleita. Lisäsin suolaiseen taikinaan pinaattia keitettynä ja hienonnettuna sekä loput vuohenjuustopurkista. Taikinaan laitan aina maidon lisäksi myös vichy-vettä ja valkuaiset vatkaan erikseen. Rasvan määrää voi mun mielestä helposti säätää mieleisekseen. Joskus on ihana syödä oikein rapeita ja tiriseviä vohveleita, kun taas välillä höttöiset ja ilmavat vohvelit ovat parhaita. Tällä kertaa syötiin vohveleiden kanssa Nygrenin norjalaista savulohta, jogurttikastiketta ja sitruunaa. Juotiin seurana Lethiä, vaikka en tiedä, onko se täydellisin pari tällaisen kalan kanssa. Siinä on kyllä valkkari mun makuuni. Syötiin vohvelit neljältä ja vasta hampaat pestyäni mietin, että ehkä jotain ois vielä voinu haukata. Eli oivasti pitivät massun täynnä nää viislehtiset iltaan asti.

Vohvelitaikina

3 dl maitoa

1 dl vichyä

3,75 dl vehnäjauhoja (laitoin 1 dl täysjyvävehnää ja loput tavallista)

4 keltuaista

4 valkuaista

50 g voita ja 2 rkl hyvää öljyä

1/2 tl suolaa

(1,5 tl leivinjauhetta)

100 g hienonnettua kypsää pinaattia tai pakastettua hienonnettua pinaattia

2 rkl pehmeää vuohenjuustoa

Ketuaiset ja maito sekoitetaan. Jauhot sekoitetaan maito-munaseokseen. Annetaan turvota hetki. Sulatetaan voi ja vatkataan valkuaiset. Sekoitetaan joukkoon vichy sekä suola, rasva ja lisukkeet. Sekoitetaan tasaiseksi. Lisätään pieni määrä valkuaisvaahtoa ja sen jälkeen loput. Käännellään valkuaiset joukkoon varovasti. Paistetaan rasvatulla pannulla kauniin ruskeiksi ja nautitaan sopivilla lisukkeilla.

Kirpeät syysmuffinit

"Autuas se, jonka ystävillä on hedelmäpuita", ajattelin tänään. Sain taamulla pussillisen ihania pienoisia suomalaisia luumuja Tampereen Ryydynpohjasta. Päätin heti, että näistä pitää saada jotain herkkua, mutta mitä? Kakkua, hilloa vai ehkä paistosta? Päädyin muffineihin. Perustaikinaan lisäsin mausteita - inkivääriä ja kardemummaa - sekä valkosuklaata. Niin herkkuja olivat, että piti heti syödä useampi. Onneksi luumuja jäi vielä, joten ehkä huomenna pyöräytän uuden satsin tai hilloa syksyn aikana nautittavaksi. Kiitos siis työkaverille ihanasta syyslahjasta!

Mausteiset luumumuffinit

3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl inkivääriä
1/4 tl kardemummaa
1/2 tl vaniljasokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
150 g voita tai margariinia sulatettuna (laitoin tähän voin ja margariinin sekoitusta, koska voita ei ollut kuin 100g)
1 rkl hunajaa
3/4 dl jogurttia (turkkilaista)
3 dl luumuja pilkottuna
80 g valkosuklaata rouhittuna

Pinnalle koristeeksi 50 g valkosuklaata sulatettuna paistamisen jälkeen tai mantelilastuja ennen paistamista

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja sulata rasva. Lisää vaahtoon kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Lisää rasva, hunaja, jogurtti, luumut ja valkosuklaa. Laita muffinivuokaan paperivuoat ja täytä ne taikinalla. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Koristele valkosuklaalla.

Ei mikään peruspiirakka

Meille saapui sunnuntaina pussillinen Valkeaa Kuulasta suoraan Mahnalan maisemista. Päätin, että mikäpä olisi parempi tapa aloittaa viikko kuin omenapiirakan voimin. Mun mielestä maailman parhaitten keksintöjen joukkoon kuuluu ehdottamasti mantelimassa. Kinuski tulee hyvänä kakkosena, mutta varmaan meidän kahvipöydässä vieralleet on ehkä jo huomanneet, että mantelia sen eri muodoissa on meillä leivonnaisissa usein. Johtuu varmaan osaksi siitä, että en voi syödä pähkinöitä ja silti haluan saada leivonnaisiin täyteläisyyttä. Minulle sokerin ja munien vatkaaminen ja muutaman kupin jauhojen lisääminen ei vielä tee kunnon piirakkaa. Aina pitäisi olla jotain muutakin kuin peruspiirakkaa. Niitä voivat olla mausteet, suklaa, erilaiset hedelmät tai marjat yhdessä, sitruuna ja tietenkin manteli.

Tästä tulikin sitten oikea luksusomenapiirakka, joka sai sisäänsä sekä kermaista jogurttitäytettä että masariinin aineksia. Kiehautinpa omenat vielä kinuskissakin, jotta makuöverit olisi taattu. Jos ei halua käyttää jogurttia yhtenä kerroksena, voi sen jättää myös pois ja tehdä masariinitäytteen kaksinkertaisena. Herkkua oli. Nautittiin tätä eilen illalla Neiti Marplen ja kevään Darjeelingin First Flushin seurassa. Rinnalle sopi erinomaisesti vatkattu kermavaahto ripauksella sokeria. Maistui silloin ja myös aamulla jääkaappikylmänä ja ihanan kerroksisena Söderblandningin kyydittämänä. Aijai.

Luksusomenapiirakka:

Pohja:

125 g voita
3 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja

Omenat:

n. 300 g omenoita
2 rkl voita
2 rkl muscovado- tai hienoa sokeria
1 tl vaniljasokeria

Jogurttitäyte:

1 dl turkkilaista jogurttia
1/2 dl kermaa
2 munaa

Masariinikuori:

150 g mantelimassaa raastettuna
50 g huoneenlämpöistä voita
2 munaa
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl mantelilikööriä

Valmista pohja. Nypi voi, jauhot ja sokeri nopeasti sekaisin. Taputtele vuokaan (n. 22 cm) ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Valmista omenat. Kuori ja pilko omenat. Kuumenna pannulla keskilämmöllä voi ja sokerit. Lisää omenat ja paista mutta älä ruskista noin 5 minuuttia. Valmista jogurttitäyte sekoittamalla aineet keskenään. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pistele pohja haarukalla ja esipaista noin 5 minuuttia. Valmista sillä aikaa masariinikuori. Vatkaa voi ja mantelimassa vaahdoksi lisää munat yksitellen kunnolla vatkaten. Lisää jauhot ja likööri. Kumoa esipaistetulle pohjalle omena, jogurttitäyte ja lopuksi masariinikuori. Koita saada masariinikuori suhteellisen tasaiseksi vaikka jogurttitäyte onkin löysää. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia ja laita päälle leivinpaperi ja jatka paistamista vielä noin 20-30 minuuttia. Minulla ainakin irtopohjavuoat tuppaavat valuttamaan rasvaa, joten alle kannattaa laittaa leivinpaperilla vuorattu uunipelti niin säästyy uunin pesulta. Annoin piirakan olla jälkilämmössä vielä noin 5 minuuttia. Jäähdytä ja irrota vuoka, jos piiras oli irtopohjavuoassa. Tarjoile kermavaahdon ja hyvän mustan teen kanssa.

Omenat lämpöisessä kinuskikylvyssä.

Kaikki neljä kerrosta.

Suklaiset karpalopikkuleivät

Tyhjenihän se lopulta tämäkin purkki.

Myös pienen apurin tuotoksia.

Piparit purkissa.

Minulla oli kaksi inspiraationlähdettä pikkuleipien leipomiseen: 1) kaapissa oli ylimääräisiä karpaloita ja 2) pakkasessa ei ole yhtään ylimääräistä tilaa, joten piti leipoa jotain vähän huoneenlämmössä säilytettävää. Etsiskelin muutamia ohjeita netistä ja yhdistelin sitten vanhoista ja löytämistäni tällaisen ohjeen. Jauhoja taisi olla hieman liian vähän tai sitten pienen apurin kanssa leipoessa kaatui enemmänkin lattialle. Maku oli kuitenkin hyvä, ja näissä on jo tiettyä talven tuntua. Ehkä se johtui myös siirapista (Lyle's golden syrup), jonka lisäsin, koska sitä oli juuri tuo 1/2 dl jäljellä. Osa pikkuleivistä pääsi vähän kärtsähtämään viikonlopun ylimääräisten ja vakiohulinaelementtien vuoksi, ja mä olen kyllä vähän huolimaton kellon tarkkailija. Ylipäätään pitäisi enemmänkin leipoa pikkuleipiä, että harjaantuisi. Turhaan panttaan kaikkia kivoja reseptejä jouluksi. Siinäpä hyvä syy syyshaasteeseen: tavoitteena neljä uutta pikkuleipäkokeilua ennen joulua. Ja tätä reseptiä ei lasketa. Hyvä idea!

Suklaiset karpalopikkuleivät:

200g huoneenlämpöistä voita
1 dl hienoa sokeria
1 dl muscovadosokeria
1/2 dl Lyle's golden syrup -siirappia
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1,5 dl kuivattuja karpaloita
150 g tummaa suklaata rouhittuna

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää muna ja sekoita hyvin. Lisää sekoitetut kuivat aineet sekä suklaa ja karpalot. Laita taikina noin 1/2 tunniksi jääkaappiin viilenemään. Pyörittele taikinasta pieniä palloja ja asettele melko kauas toisistaan uunipellille. Paista noin 7 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä.

Lihattomat lihapiirakat

Lihattomat piirakat ilman täyettä...

... ja täytteellä sekä vahvalla sinappikurkkusalaatilla ryyditettynä.

Anoppi on ainakin perheen sisällä kuuluisa lihapiirakoistaan. Kerran hän on suostunut tekemään meille lihattomia muna-riisipiirakoita, mutta sen jälkeen on saatu tyytyä luomulihapiirakoihin. En valita, mutta päätin yksi ilta kokeilla, miten onnistuisivat omat lihattomat lihapiirakat. Ja hyvinhän ne onnistuivat. Mieskin tykkäsi kovasti. Täytteeseen laitoin lihan sijasta linssejä. Nämä ovat ihanaa perjantai-illan roskaruokaa. Perinteisesti tässä suvussa näihin on laitettu  kaupan hampurilaiskastiketta ja kurkkusalaattia, mutta nyt tyydyttiin vahvaan sinappiseen kurkkusalaattiin, kesäsipuliin, tomaattiin, salaattiin ja jogurttiin. Nam.

Lihapiirakkataikina:

25 g hiivaa

2,5 dl vettä

1 muna

2 dl täysjyvävehnäjauhoja

n. 4 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

ripaus sokeria

3 rkl öljyä

Täyte:

2 rkl öljyä

0,5 dl punaisia linssejä

0,5 dl ohra-riisiseosta

4 dl kasvislientä

pieni pala selleriä

2 rkl tomaattipyrettä

timjamia

oreganoa

(juustokuminaa)

1/2 sipuli

1 valkosipulinkynsi

mustapippuria

Tein piirakkataikinan aamulla jääkaappiin, mutta voi tämän tehdä myös tavallisen sämpylätaikinan tapaan. Aamuversioon laitoin vain 10-15 g hiivaa. Sekoita hiiva, sokeri ja kädenlämpöinen vesi. Vatkaa sekaan  muna. Alusta jauhot ja suola. Lisää öljy. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.

Pieni selleri ja sipulit. Kuullota sipuleita, selleriä, linssejä, tomaattipyrettä ja ohrariisiseosta hetki. Lisää kasvisliemi ja mausteet. Keitä noin puolituntia.

Jaa taikina noin kahdeksaan osaan ja pyritä niistä palloja. Kauli hieman pitkulaisen muotoisiksi mutta ei kovin ohuiksi levyiksi. Lisää muutama ruokalusilallinen täytettä ja ja painele sivut kiinni. Osan painelin varmuuden vuoksi haarukalla ja pysyivät kyllä hyvin kiinni. Kohota liinan alla noin 20 minuuttia.

Sipaise piirakoiden pintaan hieman vettä ja paista 225 uunissa 10-15 minuuttia, kunnes piirakat saavat väriä. Anna jäähtyä. Tarjoile perinteisten lihapiirakan täytteiden kera ja nauti.

Feta-pinaattitäytteiset filokolmiot

Filotaikinassa on jotakin tosi hauskaa. Silkinohuita taikinalevyjä pitää kohdella varovasti, mutta toisaalta pienet repeämätkään eivät niin haittaa. Lopputulos on ollut aina makoisa, parempi kuin voitaikinasta leipoessa. Filotaikina ehti odotella pakkasessa jo tovin, kunnes viime viikonloppuna inspiroiduin tekemään näitä pinaattipiirakoita. Käytin pohjana Sally Butcherin Vegestan-kirjan Juusto-nokkospiiraat-reseptiä Peyurli Boregi, s. 19. Muuntelin raaka-ainesisältöä hieman ja tein piirakoista myös eri muotoisia kuin Butcherin kirjassa. Korvasin nokkoset pinaatilla ja lisäsin täytteeseen pinjansiemeniä. Saksanpähkinät sopisivat varmasti myös hyvin näihin piiraisiin, mutta minun allergiani vuoksi meillä on harvoin pähkinöitä leivonnaisissa. Osan piirakoista tein kolmionmuotoisiksi ja lopusta taikinasta tein yhden isomman rullan. Molemmat onnistuivat hyvin. Miehen kanssa nautittiin näitä piiraita vuodenhmaito wulong-teen kanssa. Passasivat yhteen kerrassaan mainiosti.

Feta-pinaattitäytteiset filokolmiot:

500 g pinaattia
pari isoa kourallista rucolaa
1 sipuli
250 g fetajuustoa
3 kananmunaa
2 rkl pinjansiemeniä tai saksanpähkinöitä
mustapippuria
2 rkl maustamatonta jogurttia
2 rkl oliiviöljyä
paketti filotaikinaa

Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Ota filotaikina sulamaan huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Muistaakseni paketissa sulatusaika oli ainakin kaksi tuntia. Keitä pinaateja pari minuuttia. Huuhtaise kylmällä vedellä, purista lävikön avulla suhteellisen kuivaksi ja hienonna. Hienonna sipuli ja rucola. Sekoita kulhossa hyvin pinaatti, rucola, sipuli, pinjansiemenet, 1 muna, murusteltu fetajuusto sekä pippuri. Sekoita keskenään jogurtti, oliiviöljy ja kaksi munaa. Seoksen juoksettumisesta ei tarvitse huolestua.

Pidä filotaikinalevyt kostean keittiöpyyhkeen alla leipomisen ajan. Ota yksi levy ja aseta se leivonta-alustalle. Levitä sille sudilla jogurttiseosta reunoille saakka. Levyn ei pidä olla litimärkä. Aseta päälle toinen levy ja sivele myös se. Jatka levyjen pinoamista kunnes neljä levyä on päällekkäin. Jaa levy viiteen suikaleeseen. Aseta suikaleen toiseen päähän kulmaan pari ruokalusikallista täytettä. Käännä kulma, jossa täytettä on täytteen yli siten, että suikaleen alareuna tulee pitkää sivua vasten. Jatka kolmioiden pyörittelyä kunnes koko suikale on käyty läpi. Jos suikaletta "jää yli", taita reuna kolmion sisään. Piiraista ei kannata tehdä kovin teräväreunaisia, koska filotaikina palaa helposti. Asettele kolmiot uunipellille ja voitele jogurttiseoksella. Paista uunissa noin 10 minuuttia.

Rullan voit valmistaa samoin kuin edellä, mutta älä leikkaa levyjä suikaleiksi. Ripottele täytettä koko levyn alueelle jättäen kuitenkin reunoille hieman tilaa. taita taikinaa hieman sivuista sisäänpäin ja rullaa rullaksi. Sivele päälle jogurttiseosta. Jos seos tuntuu loppuvan kesken, voit jatkaa sitä jogurtilla ja öljyllä tai käyttää pelkkää öljyä. Paista uunissa noin 20 minuuttia 175 asteessa.