 |
| Tyhjenihän se lopulta tämäkin purkki. |
 |
| Myös pienen apurin tuotoksia. |
 |
| Piparit purkissa. |
Minulla oli kaksi inspiraationlähdettä pikkuleipien leipomiseen: 1) kaapissa oli ylimääräisiä karpaloita ja 2) pakkasessa ei ole yhtään ylimääräistä tilaa, joten piti leipoa jotain vähän huoneenlämmössä säilytettävää. Etsiskelin muutamia ohjeita netistä ja yhdistelin sitten vanhoista ja löytämistäni tällaisen ohjeen. Jauhoja taisi olla hieman liian vähän tai sitten pienen apurin kanssa leipoessa kaatui enemmänkin lattialle. Maku oli kuitenkin hyvä, ja näissä on jo tiettyä talven tuntua. Ehkä se johtui myös siirapista (Lyle's golden syrup), jonka lisäsin, koska sitä oli juuri tuo 1/2 dl jäljellä. Osa pikkuleivistä pääsi vähän kärtsähtämään viikonlopun ylimääräisten ja vakiohulinaelementtien vuoksi, ja mä olen kyllä vähän huolimaton kellon tarkkailija. Ylipäätään pitäisi enemmänkin leipoa pikkuleipiä, että harjaantuisi. Turhaan panttaan kaikkia kivoja reseptejä jouluksi. Siinäpä hyvä syy syyshaasteeseen: tavoitteena neljä uutta pikkuleipäkokeilua ennen joulua. Ja tätä reseptiä ei lasketa. Hyvä idea!
Suklaiset karpalopikkuleivät:
200g huoneenlämpöistä voita
1 dl hienoa sokeria
1 dl muscovadosokeria
1/2 dl Lyle's golden syrup -siirappia
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1,5 dl kuivattuja karpaloita
150 g tummaa suklaata rouhittuna
Vaahdota voi ja sokerit. Lisää muna ja sekoita hyvin. Lisää sekoitetut kuivat aineet sekä suklaa ja karpalot. Laita taikina noin 1/2 tunniksi jääkaappiin viilenemään. Pyörittele taikinasta pieniä palloja ja asettele melko kauas toisistaan uunipellille. Paista noin 7 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä.
Meikä sai maistaa näitä käydessäni ovensuussa! Sangen hyviä olivat ne, näin muodoin on todettava.
VastaaPoistaSaanen mainita, että myöskin on erittäin hyvää Sannan partituurin perustella tulkittu puolukka-kinuskikakku, joka on aivan tosihyvää. Siinä ensimmäisen osan soinnut alkavat adagio di kookosfariinimuropohjalla. Toisessa, fortissimo-osassa, soivat kirpeät puolukat antavat teokselle omaleimaisen klangin. Kolmas osa tuo mukaan lento di rahkasysteemin, joka metamorfosoituu loppua kohti huipentuvaksi neljännen osan kinuskirondoksi. Teoksen jälkikaiku ja onistunut rakenteen tasapainoinen monivivahteisuus saa aikaan sen, että yleisö pyytää muutamaan kertaan encoren ja da capo al finen.
Ja näinpä voi joutua teoksen tulkitsija samaan tilanteeseen, kuin Tuomas Kyyhkynen Maj Lind -pianokilpailun alkuerän päätteeksi eilettäin. Kylläpä mahtoi olla ihmeissään pianisti siitä. Kannattaa seurata myöskin hänen tulkintojaan.
Jarse
Kiitos kaunis kehuoista! Tavoitteeni on vain ihastuttaa makunystyröitä ja tuottaa massut täynnä -elämyksiä, jotka eivät heti unohtuisi. Tuossa kombossa on kyllä kaikki ainekset maksimaaliseen mielihyvään. Ehkä laitan ohjeen vielä tännekin. Puolukoita ainakin olisi :)
VastaaPoista