Tahmeat suklaacookiet ja jäähyväiset

Tahmeat suklaacookiet

Maanantai tuntuu usein olevan leipomisessa suklaapäivä. Ehkä herkuttelu jää viikonlopulta päälle tai alan jo maanantai-iltana valmistautua loppuviikkoon ja siihen, kuinka sitten saattaa tarvita jotain tuhdin täyteläistä voimauttamaan työviikon keskellä. Taidan olla aina etsimässä uutta ja vielä parempaa suklaapikkuleipäreseptiä. Siispä taas googletin, jos jotain ihanaa sattuisi haaviin. Ja tottahan fudgy triple chocolate bliss cookies kuulosti varsin vakuuttavalta ja supersuklaiselta. Muokkasin reseptiä hieman alkuperäisestä, koska minulla oli esimerkiksi kaapissa vain yhtä kaakaojauhetta. Muitakin muutoksia tein, mutta käytin kyllä kuppimittoja.

Näistä tuli aivan erinomaisia! En suosittele säilyttämään näitä kovin kauaa, koska koostumus hieman kuivahtaa. Luulen, että tämä johtuu siitä, että munat vatkataan sokerin kanssa, mikä tekee taikinasta hieman kakkutaikinamaista. Kelpasivat kotona ja työpaikalla ja taidan tehdä näitä lisää taas tällä viikolla. Toisena suunnitelmana on tehdä porkkanakakkua. Jää nähtäväksi ehdinkö toteuttaa molemmat. Lopuksi vielä ilmoitusasia. Oon päättänyt pitää ainakin hetken taukoa blogiin kirjoittamisessa. Tällä hetkellä muut haasteet ja kirjoittamisjutut vievät suurimman osan ajastani. Blogia on ollut mukava kirjoittaa ja miettiä keittiöpuuhia myös blogin kannalta. Kokkailu ja leipominen sekä uusien ja klassikkoreseptien kokeilu jatkuvat tietenkin samalla innolla ja intohimolla. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille ja herkullista loppuvuotta 2013!

Tahmeat suklaacookiet (n. 30 cookieta)

1 kuppi vehnäjauhoja
1/2 kuppi kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1/2 tl espressojauhetta
100 g voita
300 g tummaa suklaata
1 tl vaniljasokeria
1 muna ja 1 keltuainen
1/2 kuppia sokeria
3/4 kuppia muscovadosokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa kaksi peltiä leivinpaperilla. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, espressojauhe, leivinjauhe ja suola kulhossa. Pilko suklaa. Sulata voi ja 100 g suklaasta. Sekoita joukkoon vanilja.

Vatkaa muna ja keltuainen sokerien kanssa vaahdoksi. Lisää suklaa-voiseos munasokerivaahtoon koko ajan sekoittaen. Lisää jauhot ja sekoita hieman. Sekoita joukkoon vielä loput suklaarouheesta varovasti nostellen.

Tee taikinasta kahta lusikkaa käyttäen palloja leivinpaperin päälle. Voit halutessasi hieman painaa cookieita litteämmiksi. Paista uunissa noin 13 minuuttia. Cookiet saavat jäädä keskeltä hieman pehmeiksi. Anna cookieiden jäähtyä hetki pellillä ja siirrä ne tämän jälkeen jäähtymään ritilälle. Säilytä suljetussa astiassa enintään viikko.

Nektariinimasariini eli mantelimassatäytteinen herkkupiirakka

Nektariinimasariini

Työkaveri kyseli pari viikkoa sitten, onko minulla hyvää omenapiirakan ohjetta. Sanoin, että mun lepparipiirakkaa on masariini. Mantelimassassa on jotain vastustamatonta ja aina Tanskassa käydessäni ostan sieltä erilaisia mantelimassa-suklaamakeisia. Tämän nektariinimasariinin ohjeen olen ottanut vuosia sitten Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Sitä voi hyvin käyttää myös persikka-, omena-, luumu- tai vadelmapiirakan pohjana. Myös Leilalla on esimerkiksi Pala kakkua - ja paljon muuta -kirjassa eräänlainen masariinikakun muunnos juhlapiiraan nimellä. Leila laittaa piirakkatäytteeseen mantelimassan lisäksi maitorahkaa ja ranskankermaa. Suomalaisittain rahkan ja ranskankerman voisi korvata vaikka kermaviilillä tai turkkilaisella jogurtilla ja kokeilla minkälaista piirakkaa niin saisi aikaan. Tämän piirakan täytteen voi hyvin myös kaksinkertaistaa. Niin saa muhkeamman ja kakkumaisemman piirakan. Silloin paistoaikaa pitää tietenkin lisätä parillakymmenellä minuutilla.

Nektariinimasariini

125 g voita
3 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 nektariinia
150 g mantelimassaa raastettuna
75 g huoneenlämpöistä voita
2 munaa
1 rkl vehnäjauhoja
(1 rkl mantelilikööriä)

Valmista pohja. Nypi voi, jauhot ja sokeri nopeasti sekaisin. Taputtele vuokaan (n. 22 cm) ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pistele pohja haarukalla ja esipaista noin 5 minuuttia. Valmista sillä aikaa masariinitäyte ja pilko nektariinit. Vatkaa voi ja mantelimassa vaahdoksi lisää munat yksitellen kunnolla vatkaten. Lisää jauhot ja likööri. Kumoa täyte esipaistetulle pohjalle ja asettele pilkotut nektariinit täytteeseen. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia ja laita päälle leivinpaperi ja jatka paistamista vielä noin 10 minuuttia. Jäähdytä ja irrota vuoka, jos piiras oli irtopohjavuoassa. Tarjoile tomusokerilla koristeltuna kermavaahdon ja hyvän mustan teen kanssa.

Nektariinimasariini

Torstain tattirisotto

Tattirisotto

Torstai on toivoa täynnä, vai miten se sanonta menee. Ainakin eilen Kauppahalli oli toivoa täynnä, kun lounaan jälkeen bongasin vihanneskauppiaan antimista alla olevat tatti-ihanat. Pakkohan niitä oli ostaa, kun olen jo vuosia odottanut, että mustatorvisienten, kanttarellien ja suppilovahveroiden lisäksi tatteja kauppaan tuoreina. Ja risottoahan näistä oli pakko tehdä. Ostoslistalle vielä viini, salottisipuli, puljonki, ja fenkoli, ja risoton ainekset oli valmiina. Meillähän risotto on enemmän mieheni bravuuri ja pääkokki yleensä risottoiltoina tyytyy siivoushommiin, mutta kelpasihan näistä nameista itsekin risotto keitellä (vielä osasin, hih).

Meillä menee yleensä aika samat aineet kasvisrisottoihin - sitruuna-, kanttarelli- ja hernerisottoon. Salottisipulia, valkosipulia, fenkolia, timjamia, viiniä, kasvislientä, riisiä, parmesania ja sitten ne höysteet. Lopuksi parmesania tuomaan kermaisuutta tai tippa kermaa vielä lisäksi. Monimutkaisempiakin reseptejä on, mutta ei ole tämäkään vielä yhtenäkään arki- tai viikonloppuiltana jättänyt kylmäksi. Aterian kruunasi perheen pienimmän karkkihyllystä löytämä prinsessasuklaa. Taitaa hyvien raaka-aineiden bongailu kulkea geeneissä. 

Tatteja matkalla risottoon

Tattirisotto (4:lle)

2-3 isoa tattia

2 salottisipulia

1 pieni valkosipulinkynsi

1/4 isosta fenkolista

voita ja oliiviöljyä

ripaus kuivaa timjamia tai pari oksaa tuoretta

1,5 dl viiniä

n. 0,5 dl kasvislientä (kanaliemijauhetta mausteeksi)

musta- ja valkopippuria

suolaa, jos vielä tarvitsee

oman maun mukaan raastettua parmesania

Pilko tatit ja fenkolit ja silppua sipulit. Kuumenna öljy ja voi pannussa. Kuullota puolet tateista, sipulit ja fenkoli pannulla. Lisää myös riisi ja sekoittele hetki. Lisää viini ja anna alkoholin haihtua. Lisää kasvislientä pikku hiljaa hellästi risottoa sekoittaen, kunnes riisi on imenyt liemen, mutta seos on valuvaa eikä missään nimessä kuivaa. Mielestäni riisissä saa olla purutuntumaa eli en keittele risottoa ihan mössöksi. Riisi keittyy yleensä noin puolessa tunnissa. Paista loput tatit voissa. Maista ja mausta risotto pippureilla ja sekoita jukkoon juusto. Lisä myös loput sienet tai lisää ne vasta annokseen. Raasta päälle halutessasi lisää juustoa.

Tattirisottoa

Risottopata porisee

Jälkiruoka, joka sopi niin kivasti uuteen lippikseen 

Piirakka pinaatista ja kesäkurpitsasta

Pinaatti-kesäkurpitsapiirakka

Näin se taas syksyn tuulet alkavat puhallella ja arki on täällä. Sehän ei tietenkään tarkoita, että arjen täytyisi turruttaa myös keittiössä touhuajat. Jos vain jostain löytyy virtaa ja intoa, niin nyt on paras hetki käyttää kaikkia kesän sadon ihanuuksia leivonnaisissa ja ruuanlaitossa. Aina on hyvä aika kokeilla uutta - myös silloin kun tuttuun olisi niin ihana nojautua. Mielestäni riskejä kannattaa ottaa myös keittiössä. Ei haittaa, jos joku torttu joskus lässähtää tai piirakan täytteet eivät mene aivan nappiin. Tärkeintä on pieni haaste tai uusi tuulahdus. Kokeilemallahan olen itsekin oppinut, miten mikäkin resepti toimii parhaiten. Jos aina tarjoaa sitä ja samaa, niin puuduttaa se ainakin leipurin. Vaikka tuttu ja turvallinen on ajatuksellisesti ihanan pehmoisan pörröistä, on uuden kokeilemisessa aina jotain elähdyttävää. Mielestäni tuttuun tarrautumisen vaarana on itse leipomiseen leipääntyminen.

Tämän kerran resepti on suhteellisen riskitön, mutta saattaa se jollekin tarjota uusia ideoita. Pakkasessa on hyvä pitää jokunen levy hyvää voitaikinaa yllätystarpeita varten. Voitaikinasta saa nopeita omena- tai raparperipiirakoita, suklaaleipää tai jotain suolaista piirakkaa, kuten alla olevassa reseptissä. Tätä pinaatti-kesäkurpitsapiirakkaa tein kuukausi sitten rantapiknikille. Täytteitä voi vaihdella helposti ja jos tykkää maustetuista creme fraicheista, niin niillä saa myös uutta säväystä tällaisiin piirakoihin. Kesäkurpitsasta saa hauskoja muotoja, kun veistää kurpitsasta juustohöylällä ohuita siivuja. Kannatta kokeilla myös vaikka pastattomaan lasagneen.

Pinaatti-kesäkurpitsapiirakka

pari pientä levyä tai yksi iso levy voitaikinaa
pari kolme kourallista lehtipinaattia
oliiviöljyä
1/2 valkosipulinkynsi
(purjoa)
ripaus muskottipähkinää
mustapippuria
suolaa
pari tömpsyä kuivattua timjamia
puolikas kesäkurpitsa
pinjansiemeniä
1 dl creme fraichea
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1 muna

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata voitaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Yhdistä pienet palat, jos käytät niitä. Tee veitsellä viilto noin 2 cm taikinan sisäpuolelle reunojen mukaisesti. Älä kuitenkaan tee viiltoa taikinan läpi. Vatkaa munan rakenne rikki ja sekoita siihen tilkka vettä. Voitele pohjan reunat munalla. Esipaista pohjaa noin 7-10 minuuttia.

Tee pohjan paistuessa täyte. Kuullota pinaattia ja valkosipulisilppua öljyssä muutama minuutti. Lisää mausteet ja jatka kypsentämistä. Tee juustohöylällä kesäkurpitsasta pitkittäin suikaleita. Yhteen piirakkaan riittää suurinpiirtein puolikas kesäkurpitsa. Sekoita cremefraicheen suurinosa vatkatusta munasta ja mausta seosta suolalla, pippurilla ja sitruunankuorella. Kun pohja on paistunut, levitä puolet creme fraichesta sen pohjalle. Asettele sen päälle pinaatti ja kesäkurpitsat. Lisää loput creme fraichesta ja pinjansiemenet. Jos munaa jäi vielä jäljelle, voit sipaista sitä hieman näkyvillä oleviin kesäkurpitsan siivuihin. Paista piirasta 20 minuuttia ja tarjoile jäähtyneenä.

 

Pinaatti-kesäkurpistapiirakka

Porkkanaiset solmusämpyt

Porkkanasämpylät

Tein tuossa taannoin muutamia leipiä taas hapanjuuresta. Jostain syystä tuntui, ettei juuri meinannut elää kesäilmassa. Voi olla, että syy oli juuren tekijässä eikä juuressa. Joka tapauksessa käytin juuren saman tien loppuun, enkä ruvennut pitämään sitä väkisin hengissä. Pitää taas syksyn edetessä tehdä uusi juuri, koska oma leipä on niiin hyvää. Nam.

Leipää leivottuani oon alkanut muutenkin leipoa sämpylät ja sarvet siten, että mittaan kaikki aineet paitsi suolan samalla kertaa monitoimikoneen kulhoon ja annan taikinan vaivautua rauhassa. Niin tein nytkin ja tuli kyllä maittavia loman jälkeisen maanantain lohtusämpyjä. Oli tarkoitus laittaa taikinaan ruis- tai vehnäleseitä, mutta olivat päässeet loppumaan. Hyviä olivat näin ruis- ja täysjyvävehnäjauhoista tehtyinäkin. Porkkanan sijasta taikinaan voi heittää myös vaikka perunamuusin jämät tai vaikka yrttejä tai juustoa. Jos siemeniin haluaa hieman lisää makua, ne voi ennen leipomista paahtaa pannulla tai uunissa.

Porkkanaiset solmusämpylät

500 g kylmää vettä tai maitoa
50 g hiivaa
600 g vehnäjauhioja
150 g ruis- tai täysjyvävehnäjauhoja
1 rkl siirappia
0,5 dl auringonkukansiemeniä
1 iso porkkana raastettuna
2 rkl öljyä
12 g suolaa

Raasta porkkana. Mittaa kaikki muut aineet paitsi suola ja öljy monitoimikoneen kulhoon. Anna taikinan vaivautua 10 minuuttia. Lisää suola ja öljy ja vaivaa vielä viitisen minuuttia. Peitä kulho leivinliinalla tai muovikannella ja anna taikinan vetäytyä ja nousta 30 minuuttia. Leivo sämpylät joko pyörittelemällä palloiksi tai leipomalla niistä solmuja. Solmuja saat, kun rullaat taikinapalasta noin 15 mittaisen pötkylän ja teet siitä solmun. Anna sämpylöiden kohota ainakin tunti tai 1,5 tuntia. Paista 225 asteessa 10 minuuttia ja halutessasi voit heittää uunin pohjalle puoli desiä vettä ennne kuin suljet uunin.

Porkkanaiset solmusämpylät

Tomaattikeitto

Tomaattikeittoa ja voitaikina-unikonsiementikkuja

Pakko myöntää, että en ole koskaan ennen tehnyt tomaattikeittoa. En tiedä, miten näin on päässyt käymään, koska syön paljon tomaattia, koska en lapsena voinut sitä syödä. En kyllä koskaan myöskään osta lounaaksi tomaattikeittoa, jos sitä on tarjolla. Yleensä syön mieluummin erilaisia juuressosekeittoja. Kai olen vähän kangistunut kaavoihini. Helppo ja turvallinen elämä viehättää meistä useimpaa myös ruokapöydässä.

Pari viikkoa sitten lounastelin työkavereiden kanssa Armas katukeittiö & delissä Tampereella, ja molemmat työkaverit söivät hyvällä ruokahalulla siellä tarjolla olleen tomaattikeiton. Itse päädyin tuttuun kasviskebabiin. Jututin työkavereita heidän tomaattikeiton syönnistään, ja molemmat kertoivat myös itse keittelevänsä tomaattikeittoa joko tuoreista tomaateista tai tomaattimurskasta. Molemmat myös muistelivat tomaattikeittokokemuksiaan ja lounaslemppareitaan. Tunsinpa itseni hieman hölmöksi - eihän tällainen tomaattikeittotietämättömyys sovi ollenkaan mun pirtaani! Niinpä heti samana iltana keittelin kotiväelle syvän punaisen tomaattisopan. Hyvää tuli ja unikonsiemen-voitaikinatikut sopivat happaman keiton kanssa tosi hyvin.

Tämä resepti ei ole kopio mistään suoraan, mutta etsin kyllä inspiraatiota useasta paikasta netistä ja lehdistä. En laittanut meidän versioon linssejä, mutta ne sopisivat kyllä tähän keittoon hyvin, jos kaipaa tuhdimpaa soppaa. Olin laiska ja käytin valmista tomaattimurskaa. Jospa vielä kesän lopuksi intoutuisin tekemään tätä uudestaan tuoreista tomaateista

Ensimmäinen tomaattikeittoni

oliiviöljyä
valkosipulinkynsi
sipuli
pala porkkanaa
pala selleriä
1/2 dl valkoviiniä tai loraus balsamicoa
basilikaa kuivana
1 tl tomaattipyrettä
aurinkokuivattua tomaattia
2 prk tomaattimurskaa
2 dl vettä/kasvislientä
pari palaa kuivahtanutta vaaleaa leipää
tuoretta lehtipersiljaa
tuoretta basilikaa
(ripaus sokeria)
mustapippuria
suolaa

Keiton päälle:
oliiviöljyä
fetaa/vuohenjuustoa/raejuustoa

Kuori ja pilko vihannekset, aurinkokuivattutomaatti ja sipulit. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota kasviksia hetki. Lisää tomaattipyre ja kuullota lisää. Lisää viini ja annan alkoholin haihtua. Lisää tomaattimurska ja vesi/kasvisliemi. Anna keiton porista noin 5 minuuttia ja lisää leipäpalat. Keitä noin 15-20 minuuttia. Hienonna yrtit ja lisää ne keittoon. Mausta keitto ja soseuta sileäksi. Tarkista maku ja mausta lisää makusi mukaan. Tarjoa kuumana oliiviöljyn ja lempijuustosi kanssa.

Lipstikka-poropasta

Lipstikka-poropasta

Tässäpä taas vähän lisää pastaa. Tein viikonloppubrunssille porosta levitettä, ja poroa jäi juuri pastaan sopiva määrä yli. Tämäkin on oivaa arjen pikaruokaa, vaikka ei ole kovin halpaa. Budjettitietoinen voi korvata poron jollain vähän halvemmalla savulihalla esim. lampaalla. Väriksi latoin keltaista paprikaa ja kermaisuus tuli ranskankermasta. Pari vuotta sitten Glorian Ruoka ja Viini -lehdessä oli kiva lipstikkapastan resepti. Sitä ollaan tehty pari kertaa vuodessa. Muistaakseni ohje oli yksinkertainen: lähinnä lipstikkaa, sipulia ja kermaa. Mielestäni lipstikka ja poro sopivat hyvin pareiksi toisilleen. Molemmat ovat voimakkaan makuisia ja maukkaita. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Lipstikka-poropasta

täysjyväpastaa

puolikat kesäsipuli

1 valkosipulinkynsi

pala keltaista tai punaista paprikaa

öljyä

nippu lipstikkaa

n. 70 g savuporoa tai muuta leikkelelihaa

1 dl ranskankermaa

mustapippuria

suolaa

parmesan-juustoa

Keitä pasta ja kuumenna öljy pannulla. Hienonna sipulit, paprika ja lipstikka sekä suikaloi poro. Kuullota kasviksia hetki ja lisää poro, lipstikka sekä ranskankerma. Kuumenna, mutta älä keitä. Mausta kastike. Kun pasta on keittynyt, kaada se lävikköön ja sekoita kastikkeeseen. Tee annokset ja raasta pinnalle juustoa.

Currylla maustettu katkarapupasta

Arkea ilostuttava katkispasta

Oman arjen alkamisen kunniaksi ajattelin, että voisin laittaa jatkossa leipomusten lisäksi tänne myös yksinkertaisia arkiruokia. Ainakin kahvipöytäkeskusteluja seuratessa on käynyt selväksi, että juuri arkiruuat ovat niitä, joihin monet kaipaavat uusia ideoita. Jospa meidän arkiruoka tarjoasi jollekin uusia ideoita kiireisiin syysiltoihin.

Tätä pastaa on meillä syöty erilaisilla muunnoksilla jo varmasti kymmenen vuotta. Reseptin pohjaidea on muistaakseni jostain Pirkka- tai Yhteishyvälehdestä. Sisältöä olen muuttanut aina sen mukaan, mitä kaapissa on sattunut olemaan. Tähän versioon laitoin katkisten lisäksi keltaista paprikaa, mutta yhtä hyvin sekaan käy kesäkurpitsa, punainen paprika, kirsikkatomaatit tai vaikka fenkoli. Ruoka tulee valmiiksi nopeasti ja saa varmasti kaikki syöjät hyvälle tuulelle. Yleensä minä tai mieheni päädytään vielä kaapimaan kattilanpohja vaalealla leipäpalalla. Kukapa niitä herkullisimpia valkosipulikermajämiä haluaisi pois heittää!

Katkarapupasta (2-3 ruokailijaa)

tagliatelle- tai pennepastaa tahi spagettia
1 rkl öljyä
1 keskikokoinen valkosipulinkynsi
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl currymaustetta
(ripaus chilijauhetta)
1 dl pilkottuja vihanneksia esim. paprikaa
mustapippuria
suolaa
1 dl kermaa tai ranskankermaa
hieman pastankeitinvettä
100 g katkarapuja osittain sulatettuina
pinnalle ruohosipulisilppua

Ota katkaravut sulamaan. Laita pastavesi keittymään ja lisää pasta, kun vesi kiehuu. Hienonna valkosipuli ja pilko kasvikset. Lorauta öljy pannulle ja kuumenna. Lisää valkosipuli, tomaattipyre, curry ja kasvikset. Kuullota hetki. Lisää kerma ja mausteet ja anna hautua, kunnes pasta on kypsää. Voit lisätä hieman pastankeittovettä kastikkeeseen, jos kastike tuntuu liian paksulta. Valuta katkaravut ja lisää ne kastikkeeseen. Kiehauta nopeasti, mutta älä keitä. Poista kastike kuumalta levyltä. Lisää pasta kastikkeeseen, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita. Tee annokset lautasille, koristele ruohosipulisilpulla ja tarjoa hyvän vaalean leivän kanssa.

Kolmen kerroksen mutainen piirakka eli Mississippi Mud Pie

Mississippi Mud Pie

Meillä on menossa jonkinlaiset USA-teemapäivät: tänään oli iltaruuaksi perinteistä makaronia ja juustoa eli Mac and cheese -laatikkoa ja aamulla viimeistelin kuvassa näkyvän Mississippi Mud Pien. Mulla ei ole erityistä amerikkalaista keittokirjaa, mikä olisi kyllä ihan oiva lisä keittokirjahyllyyn. Ostin viime viikolla Clasulta kuppimitat helpottamaan ison meren takaisten reseptien kokeilua. Painomitat vielä laskin grammoiksi ja asteet celsiuksiksi. Ei nyt metrimitoista voi kokonaan luopua. Jotain eurooppalaisista juurista pitää säilyttää!

Keittiöunelmissa on ollut tehdä Mississippin mutakakkua jo jonkin aikaa. Taisi olla viime talvena tai edellisenä, kun jossain Veljesten keittiän jaksossa Pricen veljekset teki jotain versiota kakusta. Siitä asti se on välillä aina muistunut mieleen. Keväällä googlailin ohjeita ja tämä Baked exploration -kirjasta alun perin oleva resepti tuli useammallakin sivulla vastaan, esim. marthastewart.com. Pakko kyllä sanoa, että tämä on ehkä parasta kakkua, mitä olen koskaan tehnyt! Mikä ei tietenkään ihme ole, kun kakussa (tai piirakassa) on kolme erilaista suklaakerrosta ja vielä kermavaahtoa päällä. Ostin ihan espressojauhettakin tätä varten, että saisin autenttisen maun. Ja oijoi miten hyvää kakusta tuli. Tän innostamana pitää kokeilla jenkkiteemalla myös Red velvet -kakkua ja Key lime pieta ja etsiä myös muita klassikkoherkkuja. Kyllä amerikkalaiset osaavat superkakkujen teon. 

Tässä kakussa oli mun mielestä parasta, ettei se ole liian sokerista eikä toisaalta rasvaista, vaan juuri täydellistä. Ja kermavaahto on mielestä aivan must. Jos kermavaahto voi koskaan keventää mitään, niin tässä se juuri toimii siten ja antaa kakulle myös oivan neljännen kerroksen. Sen verran muokkasin reseptiä, että vähensin hieman espressojauhetta ja makua tuli mielestäni tarpeeksi. Suklaakakusta tuli sen verran iso, että puolitin vanukkaan määrän. Jos pitää enemmän vanukkaasta, niin silloin kannattaa tehdä vanukas kokonaan ja tehdä keskimmäisestä kakkutaikinasta vaikka 2/3. 

Nyt on kakusta syöty puolet. Luulen, että huomisille brunssivieraat tuhoavat lopun. Sitten pääsenkin hauduttelemaan seuraavaa kakku-unelmaa. Toivottavasti tällä hehkutuksella kaikki vakuuttuivat, että kakku on vaivan väärti.

Mississippi Mud Pie

Pohja

150 g dominokeksejä tai muita suklaisia täytekeksejä
80 g voita/margariinia

Suklaakakku

65 g voita/margariinia
170 g tummaa suklaata paloina
30 ml espressopikakahvijauhetta
1/4 kuppi vahvaa huoneenlämpöistä kahvia
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria
6 huoneenlämpöistä munaa eroteltuina
1 1/2  kuppi vehnäjauhoja
1 kuppi sokeria

Suklaavanukas

1/2 kuppia sokeria
1/4 kuppi maissitärkkelystä
ripaus suolaa
2 munankeltuaista
1 1/4 kuppia maitoa
25 g voita kuutioina
1 tl vaniljasokeria
50 g tummaa suklaata

Kermavaahto 

2 dl vispikermaa
2 rkl sokeria

Vuoraa 26 cm vuoka leivinpaperilla. Kuumenna uuni noin 148 asteeseen. Hienonna monitoimikoneessa keksit ja lisää sulatettu voi tasaiseksi seokseksi. Painele seos vuoan pohjalle ja korkealle reunoille käyttäen lusikkaa. Laita pohja jäähtymään jääkaappiin 10 minuutiksi. Paista noin 8 minuuttia ja anna jäähtyä.

Tee suklaakakkutaikina. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sulata suklaa ja voi ja anna jäähtyä hetki. Sekoita keskenään espressojauhe, kahvi, suola ja vaniljasokeri. Vatkaa keltuaiset ja puoli kuppia sokeria vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi eli noin 5 minuuttia. Lisää suklaaseos ja vatkaa hetki. Kaavi taikina kulhon reunoilta ja pohjalta ja lisää kahviseos. Vatkaa hetki. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaisia ja lisää hiljalleen toinen puoli kuppia sokerista ja vatkaa kunnes vaahtoon muodostuu pehmeitä huippuja. Kääntele valkuaisvaahto vähitellen taikinaan sekoittamatta kuitenkaan liikaa. Kaada taikina pohjan päälle ja paista noin 35 minuuttia. Kakku saa jäädä hieman höllyväksi ja se hieman lässähtää jäähtyessään. Anna jäähtyä kokonaan ja laita kakku jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi tai yöksi.

Valmista suklaavanukas. Sekoita kattilassa sokeri, kaakaojauhe, maissitärkkelys ja suola. Vatkaa sekaan keltuaiset ja maito. Kuumenna seos kiehuvaksi keskilämmöllä samalla koko ajan vatkaten. Kun vanukas kiehuu, jatka vanukkaa sekoittamista ja anna keittyä vielä noin 30 sekunttia tai minuutin ajan. Vatkaa sekaan suklaa, voi ja vaniljasokeri. Siirrä vanukas kulhoon ja ripottele pinnalle sokeria sekä laita pinnalle muovikelmu kuoren muodostumisen ehkäisemiseksi. Anna jäähtyä ja jäähdytä vielä jääkaapissa ainakin kolme tuntia.

Kokoa kakku. Lisää vanukas kakun päälle ja jäähdytä vielä jääkaapissa noin puoli tuntia. Koristele kermavaahdolla.

Mississippi Mud Pie

Kaalisalaatti jogurttikastikkeella

Kaalisalaatti

Kesän kunniaksi pysyttelen yksinkertaisella linjalla. Katsotaan, jos viikonloppuna ehtisin palata pidemmäksi aikaa uunin ja kulhojen ääreen ja täräyttäisin tännekin jotain hieman vaativampaa. Otan pari viikkoa taukoa lomailusta, ja kulutan penkkiä taas työpaikalla. Hiljaista on, ja kahvitauot tulee varmasti vietettyä omalla työpisteellä ruokajuttuja selaillen... Luulenpa, että työviikko saa myös leipomisinnostuksen heräämään. Työkoneen näpyttelyn vastapainoksi kaipaan aina jotain konkreettisempaa käsillä tekemistä. Kotona pyöriessä puuhaa on aina niin paljon, että samanlaista leivontaintoa ei jostain syystä koskaan ilmaannu.

Taidettiin keväällä syödä jokunen varhaiskaali cole slaw -tyyppisissä salaateissa tai vihreän salaatin seassa. Käly kertoi joku viikko sitten itse innostuneensa varhaiskaalisalaatista. Ostin sitten meillekin mojovan kerän kaappiin. Sitä on nyt pureskeltu ainakin joka toisella aterialla. Jospa intoutuisin kaalilaatikonkin tekoon joku päivä, koska kaali on ehdottomasti parhaimmillaan nyt. Talvella maku ei ole niin pehmeä kuin näin keskellä kesää. Tätä kaalisalaattia taidettiin syödä meillä kesäruuan parina eli varhaisperunoiden, sillin, savukalan, salaatin ja sipulivoin kanssa. Kaalisalaatti maistuu myös hampurilaisten, hot dogien tai grilliruuan ohessa.

Kaalisalaatti jogurttikastikkeella

4 dl varhaiskaalia ohuina suikaleina
1 kesäsipuli varsineen suikaloituna
hieman valkosipulia
puolikas porkkanaa raastettuna
1/2 dl turkkijogurttia
loraus oliiviöljyä
loraus valkoviinietikkaa tai kunnon puristukset sitruunasta
1 tl dijonsinappia
mustapippuria
suolaa

Suikaloi ja raasta kasvikset ja laita ne kulhoon. Lisää kastikkeen ainekset ja sekoita tasaiseksi. Anna maustua hetki kylmässä ja tarjoile.

Pinaattikeittoa ja kananmunia

Pinaattikeittoa kananmunalla ja saksanpähkinöillä

Pinaattikeitto on ollut meidän perheessä kaupan pakastealtaasta noukittavaa sorttia - helppoa ja nopeaa pikaruokaa. Pinaattikeittoa on keitelty niinä sairauslomapäivinä, kun ei jaksa sen kummemmin hellan ääressä aikaa viettää tai päivinä, joina on vain niin kiire, että ei ole ehtinyt edes kauppaan asti. En ole aiemmin tehnyt pinaattikeittoa itse, mutta oon aina ajatellut, ettei sen teko voi varmasti kovin vaikeaa, työlästä tai aikaa vievää olla. Oletukseni osuivat aivan oikeaan. Keitto keittyi noin 15 minuutissa, missä ajassa ehti kattaa pöydän ja pilkkoa hieman kasviksia leivän kyytipojaksi. Päädyin käyttämään kaupan pakastepinaattia, koska ajattelin, että pieni silppu uppoasi meidän pienelle neidolle isompia lehtiä paremmin. Kauniimman version saisi ehdottomasti isoja tuoreita lehtiä käyttämällä.

Tein talvella Vegestan-kirjasta sipulikeittoa, johon laitettiin kananmunaa. Munat laitettiin keittoon aivan lopuksi ja kypsennettiin keitossa. Mielestäni idea oli loistava, ja kypsensin myös pinaattikeiton munat keittoliemessä. Mielestäni kypsennystapa toimii ja lopputulos on paljon hauskempi, kuin munien keittäminen, jäähdyttäminen ja kuoriminen erillään. Kannattaa testata. Ehkä keittoa kannattaa hämmentää hetki voimakkaasti ennen munien lisäämistä, niin ne pysyvät paremmin koossa. Vaikka munat hieman hajosivat, keltuaisjuovat ja valkuaishaivenet eivät minua haitanneet.

Pinaattikeitto

1,5 rkl rypsiöljyä tai voita

2 rkl jauhoja

5 dl maitoa
hieman kesäsipulia pilkottuna
pussi hienonnettua pakastepinaattia tai tuoretta hetken keitettynä
ripaus muskottipähkinää
hieman valkopippuria
suolaa
pari lusikallista pehmeää vuohenjuustoa

Lisäksi
jokaiselle ruokailijalle oma kananmuna
pinnalle saksanpähkinöitä

Laita maito kattilaan lämpiämään. Laita öljy toiseen kattilaan, jossa aiot keittää keiton. Lämmitä öljyä ja lisää jauhot. Kypsennä jauhoja muutama minuutti ja anna niiden kuplia kunnolla, mutta älä ruskista, koska muuten myös keitosta tulee ruskeaa. Pilko kesäsipulia haluamasi määrä mausteeksi. Lisää sipuli jauhoihin ja anna kypsyä hetki. Kaada maito pikku hiljaa jauhojen päälle koko ajan kovasti vispilällä sekoittaen. Anna keiton keittyä hiljalleen noin 5 minuuttia. Lisää pinaatti ja mausteet ja anna keittyä vielä kunnes pinaatin palat ovat kokonaan sulaneet. Lisää vuohenjuusto ja suola. Tarkista maku ja annan keittyä vielä hetki, jos maku vaatii sitä.

Sekoita keittoa kovasti ja riko heti kananmunat yksitellen seokseen. Älä sekoita, vaan anna kanamunien kypsyä muutama minuutti keitossa. Kypsennysaika riippuu haluamastasi munien kypsyydestä. Kauho keittoa kulhoihin niin, että jokaiseen tulee yksi kananmuna. Murennat muutama saksanpähkinä pinnalle ja tarjoile hyvän leivän kanssa.

Sitruuna-marsipaanipullaa

Sitruuna-marsipaanipullat

Ja taas pukkaa pullareseptiä. Oon tässä lomaillut muutaman viikon ja pitänyt hieman taukoa leipomisesta. Tänään autoin anoppia raparperipiirakan leipomisessa pilkkomalla raparperit, mut muuten oon pysytellyt hyvän matkan päässä sekä hellasta että uunista. Pieni tauko on kieltämättä ihan virkistävää. Mut laitanpa tänne silti vähän lisää viime kevään tuotoksia, sillä aikaa kun uudet ideat muhivat seuraavien viikkojen toteutusta varten.

Keväällä tein lemon curd -tahnaa britakakkua varten ja marsipaania tarvitsin puolestaan synttärikakun koristeeksi. Molempia jäi yli ja päätin sitten kokeilla sitruunapullan tekoa. Sitruuna ja pulla eivät taida olla niitä tavallisimpia yhdistelmiä Suomessa, mutta kannatti kokeilla. Näillä aineksilla tuli raikasta ja todella makeaa pullaa. Mielestäni erilaiset kakut toimivat pullaa paremmin teen kanssa, mutta tätä pullaa nautin mielelläni myös teen parina. 

Sitruuna-marsipaanipulla (n. 20 pullaa)

3 dl maitoa
2 tl kardemummaa
30g hiivaa
1 1/2 dl soketia
ripaus suolaa
100g pehmeää voita
1 muna
n. 8 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen:

1/2 pakettia keltaista tai valkoista marsipaania
1/2 dl lemon curd -tahnaa

Vatkattu muna voiteluun
Mantelilastuja koristeeksi

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi kattilassa kardemumman kanssa. Murenna kulhoon hiiva ja lisää maito. Lisää sekoittaen sokeri, voi ja kananmuna. Lisää jauhot vähän kerrallaan koko ajan vaivaten ja vaivaa taikinaa 10 minuuttia. Lisää suola ja vaivaa vielä 5 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisaa. Kohota taikina kaksinkertaiseksi noin 45 minuuttia.

Raasta marsipaani tai kauli se pitkulaiseksi levyksi. Kumoa taikina pöydälle ja muotoile se isoksi palloksi. Anna taikinan vetäytyä hetki, jotta sitä on helpompi kaulita. Kauli taikina noin sentin paksuiseksi levyksi. Levitä sitruunatahna lusikalla pullalevyn pinnalle. Levittele raastettu tai kaulittu marsipaani tahnan päälle. Rullaa levy tiukahkoksi rullaksi ja leikkaa siitä noin 20 palaa. Laita paperivuoat muffinssivuokiin tai käytä jämäkämpiä briossivuokia ja levitä ne pellille. Laita pullapalat vuokkin ja anna kohota liinan alla huoneenlämmössä kaksinkertaiseksi eli noin tunnin ajan.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele pullat kananmunalla ja koristele pinta mantelilastuilla. Paista pullia uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita.

Sitruuna-marsipaanipullat

Kardemummalla maustetut raparperi-valkosuklaakuppikakut

Raparperi-valkosuklaakuppikakut valkosuklaakuorrutteella

Vielä on juhannusta jäljellä, vielä riittää kauniita päiviä... Onpa kyllä tänä vuonna hellitty aurinkoisilla ja lämpimillä päivillä alkukesästä. Näin kun jatkuu elokuuhun asti, niin sitähän aivan unohtaa, että joskus on vielä talvi. Raparperi on nyt aidosti kauden herkku, mutta kannattaa muistaa myös se tuleva talvi ja pakastaa ainakin hieman raparperipaloja talvipäivän leivontahetkeä varten. Talvipakkasella voi nopeasti keitellä kesäisen hillokkeen vaikka jäätelön kaveriksi mansikoista, raparperista ja vaniljasta tai sitten käyttää raparperit muffinsseissa tai kakussa. Hilloke sopii hyvin myös vaikka mascarponen kanssa kerrosjälkkäriin, josta löytyy ohje tästä blogista.

Taannoin ystävällinen työkaveri kantoi kassikaupalla raparperin varsia työmaalle, koska ei halunnut hyvän raaka-aineen mätänevän pihaansa. Noukin tietenkin itsekin muutaman varren matkaan ja käytin niitä näihin valkosukaisiin raparperikuppikakkuihin. Jostain syystä palaan joka kesä kardemumman ja raparperin yhdistelmään. En tiedä miksi, mutta jotenkin ne sopivat minusta hyvin yhteen. Käytin näissä kuppikakuissa hauskoja syötäviä vohvelimuffinivuokia. Pienelle neidille eivät vohvelivuoat maistuneet, mutta minusta ne olivat ihan hyviä, vaikkakin hieman mauttomia. Ulkonäkö on kuitenkin kohdallaan ja söpö vaaleanpunainen sopi hyvin strösselien värimaailmaan. Kannattaa mielestäni kokeilla. Kuorrutteeseen laitoin myös valkosuklaata, jonka sekoitin tuorejuustoon. Näihin muffinsseihin kävisi mielestäni myös tomusokerikuorrute.

Pienensin tuohon alle kirjaamaani ohjeeseen hieman taikinan määrää, koska kolmella munalla minulla jäi taikinaa vielä yli yhteen pieneen kakkuun. Ehkä taikinaa olisi voinut laittaa vuokiin vielä enemmän, mutta mielestäni kuppikakuista tuli näinkin tarpeeksi suuria.

Raparperi-valkosuklaakuppikakut (12 kpl)

Taikina:
2 munaa
1 1/2 dl sokeria (sekaisin tavallista ja muscovadosokeria)
1 tl vaniljasokeria
50 g voita
0,5 dl maitoa, ranskankermaa tai turkkilaista jogurttia
2 1/2 dl vehnäjauhoja
100 g valkosuklaata rouhittuna
1/2 tl kardemummaa
3 dl pilkottua raparperia

Kuorrute:
100 g valkosuklaata
100 g maustamatonta tuorejuustoa

Koristeeksi strosseleitä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vuoraa muffinivuoat paperivuoilla tai voitele ne hyvin. Rouhi valkosuklaa ja pilko raparperin varret. Vatkaa kananmunat ja sokerit vaahdoksi. Sulata voi, lisää siihen maito tai ranskankerma ja vatkaa munaseokseen. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää seokseen. Kääntele raparperit ja valkosuklaa varovasti taikinaan. Paista kuppikakkuja 12-15 minuuttia. Anna jäähtyä. Valmista kuorrute. Sulata suklaa, notkista tuorejuusto ja sekoita sula suklaa tuorejuustoon. Kuorruta kuppikakut ja koristele esimerkiksi strösseleillä.

Korianterilla maustetut avocado-katkarapukolmioleivät

Avocado-katkistäytteiset kolmioleivät

Laitanpa tänne vähän tämän kevään tarjoiluja. Tänään oltiin pienen neidon tarhakaverin synttäreillä ja muistin, että meidänkin juhlista oli vielä raportoimatta tänne herkkuja. Tein pikkusuolaisiksi kahdenlaisia kolmioleipiä: kurkkuleipiä tuorejuustolla ja näitä avocado-katkaraputäytteisiä kolmioleipiä. Molemmat kyllä maistuivat. Tykkään kolmioleivistä. Ne ovat kivaa ja myös perinteistä syötävää teen kanssa nautittavaksi. Ainoa huono puoli on, että jos leipiä ei jaa neljään osaan, täytyy kuoria leikata irti. Silloin jää paljon kuoripaloja, joille pitää keksiä käyttöä. Yleensä olen tehnyt ainakin osasta krutonkeja. Kuoria voi käyttää myös korppujauhojen sijaan kuivattuina. Moni varmaan tietää paljon myös muita käyttökohteita. Näitä kolmioleipiä syö pikkusuolaisena teekutsuilla tai vaikka kesäpiknikillä, kunhan pitää huolen kymäketjun katkeamattomuudesta.

Avocado-katkaraputäytteiset kolmioleivät

pieni paketti paahtoleipää tai puolet isosta
n. 100 g katkarapuja
1 avokado
1/2 paprika
125 g ranskankermaa
nippu korianteria
1/2 lime
pieni ripaus suolaa
mustapippuria
tuoretta tai kuivattua chiliä tai cayennepippuria, jos haluaa

Leikkaa leipäpaloista kuoret pois mahdollisimman ohuelti. Sulata katkaravut ja purista niiden päälle limen mehua. Sekoita raskankermaan loput limen mehut, ripaus suolaa ja mustapippuri. Silppua korianteri ja kuutioi parika ja avocado pieniksi kuutioiksi, jotka mahdtuvat hyvin leipien väliin. Sekoita keskenään katkaravut, paprika, korianteri ja chili. Voitele leivät ranskankermalla ja laita joka toisen leivän päälle katkarapuseosta. Paina päälle toinen leipä ja leikkaa puoliksi. Tarjoile heti tai säilö tiiviiseen rasiaan, jotta leivät eivät kuivu pinnasta.

Mokkakuorrutetut pikkuleivät

Pikkuleivät kahvikuorrutuksella ja pienen neidin koristein

Glorian ruoka ja viinissä oli keväällä donitsireseptejä. Siellä oli myös resepti donitsinmuotoisille pikkuleiville. Mua ei niin se muotokieli viehättänyt, mut oon jo jonkin aikaa miettiny erilaisten kuorrutteiden kokeilua. Viime vuonna laitoin tännekin maapähkinäblondiereseptin, jossa on ihanan makea ja toffeinen kuorrute. Sen jälkeen erilaiset kuorrutteet on olleet mielessä.

Kahvikuorrutus on mokkapaloista kaikille suomalaisille tuttu. Itse en niin kahvin mausta välitä ja harvoin laitan kahvia leivonnaisiini. Nyt päätin sitten tehdä poikkeuksen ja kokeilla kahvikuorrutetta pikkuleipiin. Sai pikkuneitokin hieman puuhaa koristelusta ja sain minä taas leivontaseuraa. Pikkuleipien ohjeen otin myös GRV:stä, mutta muunsin ohjetta lisäämällä siihen hieman leivinjauhetta, manteleita ja valkosuklaata. Osan sokerista korvasin kookossokerilla, koska ostin sitä taannoin ja en voinut vastustaa kokeilemista. Voi olla, että vähän simppelimpikin yhdistelmä olisi ollut ihan hyvä, esimerkiksi valkosuklaan voi hyvin jättää pois. Mut ainakin näissä pikkuleivissä riittää makukerroksia.

Ohjeessa neuvottiin sekoittamaan kaikki aineet ja leipomaan heti taikinasta pikkuleipiä. Pikkuleivät viilennettiin vasta leipomisen jälkeen, ja päästiin ensimmäistä kertaa kokeilemaan alakerran uutta kylmäkellaria. Jäähdytin kyllä taikinaa ihan hetken ennen leipomista, koska oli niin lämmin päivä, että voi oli todella sulaa. Voi miettiä, että kummin on parempi, leipominen kylmästä vai lämpimästä taikinasta. No, onnistuivat ne näinkin, vaikka taikina murenikin helposti. Kuorrutteessa olisi voinut olla vielä mustempaa kahvia, niin olisi tullut enemmän väriä ja makua. Ehkä seuraavaksi kokeilen jotain elintarvikeväriä, mutta ainakin kuorrutekokeilut jatkuvat myös tulevaisuudessa.

Mokkapikkuleivät

200 g huoneenlämpöistä voita
1 3/4 dl sokeria (3/4 dl kookossokeria)
1 keltuainen
ripaus vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
50 g manteleita rouhittuna
70 g valkosuklaata

Mokkakuorrute

noin 1 dl tomusokeria
1 rkl vahvaa kahvia
pinnalle strösseleitä, kookoshiutaleita, pähkinärouhetta tms.

Sekoita voi, sokerit ja keltuainen monitoimikoneella. Lisää jauhot, leivinjauhe, mantelit ja suklaa ja sekoita tasaiseksi. Leivo haluamasi muotoisia pikkuleipiä ja asettele ne pellille leivinpaperin päälle. Jäähdytä pikkuleipiä pelleillä 30 minuuttia. Paista pikkuleivät 200 asteessa noin 10 minuuttia. Jäähdytä pikkuleivät ja valmista kuorrute. Sekoita kahvia tomusokeriin pikkuhiljaa, kunnes seos on jäykähköä mutta levittyvää. Kuorruta ja koristele pikkuleivät ja anna kuorrutteen jähmettyä jonkun aikaa ennen tarjoilua.

Mokkakuorrutteiset pikkuleivät

Puolukka-kookospeltipulla

Puolukka-kookospeltipulla

Nyt alkaa olla todella viimeiset hetket käyttää kaikki viime kesän sadon marjat ja muut herkut ennen kuin uudet mansikat, mustikat ja muut ihanuudet taas täyttävät pakastimet. Meiltä löytyi kaapista vielä puolukoita ja päätin sitten kokeilla peltipullan tekoa. Musta on kyllä kehkeytymässä oikea pullaleipuri, vaikka olen niin kovasti vannonut, ettei meillä pullat paistu. Näin ne tuulet muuttuu. Sen verran olen kuitenkin pitänyt pintani, että korvapuustien leivontaan en ole lähtenyt

Puolukoiden lisäksi laitoin täytteeseen voita, ruokosokeria, muscovadosokeria ja kookoshiutaleita. Yhdistelmä oli herkullinen. Peltipullassa on hauskaa, että pullat saavat rauhassa paisua yhteen kohoamisvaiheessa ja pelliltä löytyy varmasti juuri sopivan paistuneita kohtia jokaiseen makuun (varsinkin kun pullan paistaa meidän epätasaisesti lämpiävässä Helkamassa). Puoliso on erityisen tarkka pullan kypsyyden suhteen ja pitääkin kunnolla raa'aksi jätetystä pullasta. Siksi paistoin tätä pellillistä vain 20 minuuttia. Oikea paistoaika on 30 minuutin luokkaa 175 asteessa ja 200 asteessa vähän vähemmän.

Puolukka-kookospeltipulla

3 dl maitoa
2 tl kardemummaa
30g hiivaa
1 1/2 dl soketia
ripaus suolaa
100g pehmeää voita
1 muna
n. 8 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen:

1/2 dl muscovadosokeira
1/2 dl ruokosokeria
150 g pehmeää voita
3/4 dl kookoshiutaleita
1 dl puolukoita hieman survottuna

Kananmunaa voiteluun

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi kattilassa kardemumman kanssa. Murenna kulhoon hiiva ja lisää maito. Lisää sekoittaen sokeri, voi ja kananmuna. Lisää jauhot vähän kerrallaan koko ajan vaivaten ja vaivaa taikinaa 10 minuuttia. Lisää suola ja vaivaa vielä 5 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisaa. Kohota taikina kaksinkertaiseksi noin 45 minuuttia.

Sekoita sokerit, voi ja kookoshiutaleet pehmeäksi seokseksi. Kumoa taikina pöydälle ja muotoile se isoksi palloksi. Anna taikinan vetäytyä hetki, jotta sitä on helpompi kaulita. Kauli taikina noin sentin paksuiseksi levyksi. Levitä kookosseos levyn päälle ja puolukat kookosseoksen päälle. Rullaa levy rullaksi ja leikkaa siitä noin 15 palaa. Voitele esim. 20x30 cm uunipelti, asettele pullapalat pellille ja paina paloja hieman keskeltä. Jos paloja jää yli, ne voi paistaa muffinivuoassa. Anna pullan kohota huoneenlämmössä kaksinkertaiseksi eli noin tunnin ajan.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele pulla kananmunalla ja ripottele pintaan muscovadosokeria. Paista pullaa uunin keskitasossa noin 25-30 minuuttia, kunnes pulla on kauttaaltaan kypsä muttei liian tumma.

Peltipulla kohoamassa

Sunnuntaibagelit

Seesamibageli tuorejuustolla ja kylmäsavulohella

Tämän kevään tunnelmien vuoksi jäi hapanjuurileivän leivonta jossain vaiheessa ohjelmistosta. Toisaalta harmi, koska oman uunin leipä on todella hyvää. Onneksi leipää saa myös kaupasta, joten ei ole perheen tarvinnut aivan leivättä olla. Hapanjuurileipomiskokemuksilla on kuitenkin ollut minuun sellainen vaikutus, että pakettihiivalla leivän tekeminen on myös jäänyt vähemmälle. Aikamoista kauppahiivan syrjintää sanoisin. Päätinkin sitten voittaa suvaitsemattomuuteni ja tehdä jotain suolaista hiivasta. Jostain syystä mua on jo pidemmän aikaa kiehtonut bagelien tekoon kuuluva rinkelien keittäminen, vaikka yleensä en pidäkään resepteistä, joissa on monta vaihetta. Joskus kai sitä vain kaipaa vähän monimutkaisempia prosesseja. Joutuuhan silloin myös aivan eri tavalla keskittymään leivonnan eri vaiheisiin.

Päädyin kokeilemaan Helene Johanssonin Leipä-kirjan Brukanin bagelit -ohjetta. Tein ohjeeseen joitain muutoksia: puolitin ainesten määrän ja korvasin 100 g vehnäjauhoja täysjyvävehnäjauhoilla. Vähensin hieman suolaa. Myös 30 cm pituisista pitkuloista tehdyt rinkilät olivat mielestäni liian suuria, joten 20-25 cm pitkä pätkä riittää hyvin. Johanssonin bageleiden päällä oli mustia ja vaaleita seesaminsiemeniä, jotka olivat kyllä todella hyviä. Jotain koukuttavaa noissa mustissa seesaminsiemenissä on, kun haluaisin tunkea niitä jokaiseen leipään ja pasteijaan. Seesaminsiemenet sopivat myös kivasti kylmäsavulohen ja tuorejuuston kanssa. Punasipulikin sopi täytteeseen, vaikken aina siitä kovasti välitäkään. Bagelit olivat tietysti tuoreina parhaita, vaikka maistuivat seuraavana päivänä myös paahdettuina. Näitä täytyy tehdä pian uudestaan.

Brukanin bagelit (n. 12 kpl)

Vaihe 1

Poolish:

150 g vettä

13 g hiivaa

150 g vehnäjauhoja

15 g hunajaa

Vaihe 2

poolish vaiheesta 1

150 g vettä

12 g hiivaa

300 g vehnäjauhoja

100 g täysjyvävehnäjauhoja

15 g rypsiöljyä

11 g merisuolaa

voiteluun muna

koristeeksi seesamin- tai unikonsiemeniä (laitoin vaaleita ja mustia seesaminsiemeniä ja unikonsiemeniä)

Vaihe 1

Sekoita ainekset tasaiseksi ja anna seistä huoneenlämmössä 2 tuntia tai jääkaapissa yön yli.

Vaihe 2

Sekoita poolish ja muut ainekset paitsi öljy ja suola. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 10 minuuttia. Lisää öljy ja suola ja vaivaa vielä 10 minuuttia. Taikinan pitäisi olla sitkeää ja kimmoisaa. Anna taikinan levätä kulhossa tunnin ajan.

Jaa taikina n. 12 samankokoiseen osaan. Muotoile osista rullaamalla noin 20 cm pituisia naruja ja kierrä ne rinkilöiksi. Nipistele litoskohta kunnolla kiinni. Nosta bagelit jauhotetulle leivinpaperille ja kohota 30 minuuttia.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kiehauta vesi kattilassa. Laita yksi tai kaksi rinkilää kerrallaan kiehuvaan veteen ja keitä minuutin ajan. Nosta rinkilät kattilasta reikäkauhalla ja valuta ritilän päällä. Voitele rinkilät munalla ja kasta siemeniin. Nosta leivinpaperille pellin päälle ja paista noin 15 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Jäähdytä ritilällä ja nauti haluamiesi täytteiden kanssa.

Bagelit esikeittymässä

Basilika-artisokkapesto

Basilika-artisokkapesto

En ole pitkään aikaan tehnyt kotona pestopastaa. Viikonloppuna inspiroiduin jostain. Ehkä se oli tuoreen ja nuoren kesän hehkuva vehreys, joka sai kaipaamaan vhreää myös lautaselle. Kasvissyöjä on varmasti tottunut jo siihen, että pestoa löytyy ryydittämässä vähän jokaista "fiinimpää" voileipää, toastia, bagelia, salaattia... Pestoon voi kieltämättä kyllästyäkin, jos siihen törmää jokaisessa suupalassa, mutta toisaalta kotona pestoon saa uusia ja erilaisia sävyjä lisäämällä ja vaihtamalla raaka-aineita. Meillä peston syöntiä on ehkä vähentänyt myös perheen pienimmän lehtivihreän välttely. Rucolat, salaatit ja yrtit jäävät lautaselle. Parsakaalia kuitenkin uppoaa kattilakaupalla, joten kaikki vihreä ei ole pannassa. Luulenpa, että salaatit vielä tulevaisuudessa maistuvat.

Yleensä olen tehnyt pestoni basilikasta ja aurinkokuivatuista tomaateista. Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut mitään punaista (liinaa lukuun ottamatta) vaan juurikin vihreää pestoa. Halusin vähän himmentää vihreyttä jollain ja päädyin marinoituihin artisokan sydämiin. Pinjansiemenet ja mantelit paahdoin nopeasti pannulla. Valkosipulinkin voisi paahtaa uunissa, jos haluaisi vähän pehmeämmän maun, mutta tällä kertaa laitoin valkosipulin raakana. Pesto maistui mainiolta pastassa ja toimi myös hyvin maanantain eväsbageleiden välissä. Bageleista lisää ensi viikolla.

Basilika-artisokkapesto

Ruukku basilikaa

Pieni valkosipulinkynsi (tai puolikas, jos vahva maku ei miellytä)

4-6 artisokan sydänpaloja

Kourallinen (kourani on aika pieni) pinjansiemeniä ja manteleita paahdettuna

Pari puristusta sitruunan mehua

Puolikkaan sitruunan kuori

Hyvä lorotus extra virgin oliiviöljyä

Hitusen mustapippuria

Noin 1/2 raastettua parmesania

Sekoita kaikki aineet paitsi parmesan sauvasekoittimella haluamaasi karkeusasteeseen. Maista ja lisää aineksia makusi mukaan. Lisää parmesan ja sekoita. Maista ja lisä suolaa, jos haluat. Yleensä pesto ei säily meidän kaapissa pitkään, mutta ainakin viisi päivää sitä voi säilyttää jääkaapissa. Pidempikin säilytysaika on mahdollinen, jos öljyä on tarpeeksi.

Quorn-paprika-nuudelit

Quorn-paprika-nuudelit

Laitan noin parin viikon välein tai ainakin kerran kuussa nuudeleita ja tofua. Tällä kertaa korvasin tofun Quornilla, joka on suutuntumaltaan lihaa läheisesti muistuttavaa sieniproteeinia. Maku on aika mieto ja kuvailisin sitä ehkä myös viljaiseksi. Maku on kuitenkin selvästi erilainen kuin tofussa. Paketissa taidetaan neuvoa aika pitkä kypsennysaika, 15 minuuttia, jos oikein muistan. Paistoin Quorn-paloja inkivääri-valkosipuliöljyssä suurin piirtein tuon ajan. Lisäksi kuullotin sipulia, valkosipulia, inkivääriä ja vihreää chiliä. Lopuksi maustoin nuudelit ja kasvikset hienonnetulla korianterilla, soijakastikkeella, limen raastetulla kuorella ja puolikkaan limen mehulla. Muut perheenjäsenet nauttivat lisänä vielä cashew-pähkinöitä. Harmillisesti olen löytänyt Quornia vain Citymarketeista eli sitä ei aivan jokaisen lähikaupasta löydy. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, jos uudenlaiset proteiinin lähteet ovat mielessä.

Quorn-paprika-nuudelit (4:lle)

Pussi Quorn-paloja

Öljyä

Keltainen paprika

Puolikas sipuli

Vihreä chilipaljo

Valkosipulinkynsi

Limen raastattu kuori ja mehu

Soijakastiketta

Hienonnettua korianteria

Noin 3 levyä nuudeleita

(Cashew-pähkinöitä)

Kuullota Quorn öljyssä pussin ohjeen mukaan. Kiehauta vesi ja pilko kasvikset. Kuullota kasviksia hetki. Keita nuudelit joko suolavedessä tai kasvisliemessä. Sekoita kasvikset ja nuudelit kulhossa tai wokissa, mausta ja tarjoa heti esimerkiksi vihreän tai oolongteen kanssa.

Magic cake eli suklainen vanukaskakku

Magic cake eli taikakakku

Netissä pyöriessäni oon muutamaan kertaan törmännyt Magic cake -ohjeisiin, joissa luvataan, että yhdellä taikinalla saa kolmekerroksisen herkullisen kakun. Pakkohan sellaista ihme- tai taikakakkua oli kokeilla! Selailin eilen erilaisia ohjeita ja jollain sivulla mainittiin, että kakku on ilmeisesti alkujaan romanialaista perua. Voin kuvitella, että tällainen vanukastyyppinen kakku on juuri niiltä suunnilta kotoisin. Alkuperäinen kakku on vaalea, vaniljainen ja vanukkainen torttu, joka on kuorrutettu tomusokerilla. Netissä oli kuitenkin myös suklaaversioita ja päätin kokeilla sellaista. Joissain ohjeissa oli käytetty esimerkiksi nutellaa, maapähkinävoita tai appelsiinilikööriä kakun mausteena, mutta päätin kuitenkin kokeilla karvalakkisempaa versiota ja jättää tällä kertaa mausteet väliin. Jossain reseptissä oli vaaleaan versioon ripoteltu suklaanappeja, jotka kakun paistuessa valuvat kakun pohjalle suklaiseksi yllätykseksi. Erilaisia makuvaihtoehtoja on siten runsaasti. Eräällä puolalaisella sivulla suklaaversion reseptiin oli laitettu kaakaojauheen sijasta sulatettua suklaata, ja päädyinkin itse käyttämään molempia ja lopputulos oli mielestäni hyvä.

Perusaineina reseptissä ovat munat ja maito, jotka muodostavat eri kerrokset. Valkuaisvaahdosta saadaan höttöinen pintakerros ja sen alle muodostuu suklaavanukasta muistuttava paksu kerros. Kolmanneksi pohjalle jää hieman tiiviimpi kerros vanukkaasta ja mantelijauheesta, jota käytin vuoan jauhottamiseen. Kakku ei mielestäni ollut aivan huikea makukokemus, mutta silti sitä oli pakko syödä monta palaa! Taikakakkua siis, hih. Taikinaa tehdessä kannattaa maito lämmittää tarpeeksi lämpimäksi, jotta voin sekaan sulatettu suklaa ei jähmettyisi. Aineiden sekoittaminen kannattaa tehdä myös pikku hiljaa, jotta taikinasta tulisi mahdollisimman tasaista. Nämä opin reseptiä perheen metrisen kanssa testatessani. Valkuainen jää hassusti hyvin nestemäisen taikinan pintaan, mutta näin on tarkoituskin. 

Taikakakku oli tuhtia kakkua, joka maistui tässä perheessä kaikille. Kukapa suklaavanukasta vastustelisi... Lopputulos ei ollut erityisen makea, joten tomusokerikoristelu sopii tähän mainiosti. Iltapalalla taidan syödä muutaman palan aamun vohvelibrunssista yli jääneen kermavaahdon kera.

Taikakakku

4 munaa, huoneenlämpöisiä
150 g sokeria
100g voita
70 g tummaa suklaata
65 g jauhoja
50 g kaakaojauhetta
500 ml maitoa, hieman lämmitettynä
1 tl vaniljasokeria

vuoan voiteluun voita ja korppujauhoja tai mantelijauhetta

koristeluun kaakaojauhetta ja tomusokeria

Kuumenna uuni 165-170 asteiseksi. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi  vaahdoksi. Sulata voi ja suklaa kattilassa. Lämmitä maito noin kädenlämpöiseksi. Vatkaa sokerit ja keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa muna-sokerivaahtoon toisiinsa sekoitetut jauhot ja kaakaojauhe. Vatkaa sekaan voi-suklaaseos ja maito vuorotellen. Kääntele valkuaisvaahto vähän kerrallaan seokseen. Osa valkuaisesta jää taikinan pinnalle, ja lopputuloksena on muutoin hyvin nestemäinen seos. Voitele ja jauhota (käytin mantelijauhetta) noin 20 x 30 cm vuoka ja laita taikina vuokaan. Paista kakkua noin 50 minuuttia uunin keskitasolla. Kakku saa jäädä hyllyväksi. Anna jäähtyä noin tunti tai yli. Kylmänä kakku ei mielestäni ollut yhtä hyvää kuin hieman lämpimänä. Tarjoa marjojen kanssa tomusokerilla ja kaakaojauholla koriteltuna.

Magic cake eli taikakakku

Lemon curd eli sitruunatahna

Lemon curd eli sitruunatahna

Minkähänlaista ruuanlaitto olisi ilman sitruunaa? Ainakin se olisi paljon tylsempää ja myös keittiöstä puuttuisivat ihanat keltaiset väriläiskät. Sitruunaa menee mun kokkailussa niin salaatinkastikkeisiin, herkkusienipastaan, kalaan kuin kakkupohjiin ja pullaankin. Kesän kuningatar on ehdottamasti sitruuna-marenkipiiras. Toisaalta kestosuosikkini on jo vuosien ajan ollut sitruunatahna eli lemon curd. Sillä saa nopeasti lisätwistiä mustikkarahkaan tai jäätelöannokseen. Se on herkkua myös kakun täytteenä, ja laitoinkin sitä taannoin kaverin synttäribritaan. Päätin tehdä tahnan itse, koska britasta jäi yli muutama keltuainen. Kun vain jaksaa tarpeeksi keitellä, ei tahnan valmistus ole muutoin ole työlästä tai vaikeaa. Etsin netistä reseptejä, ja ainesten suhteet niissä hieman vaihtelivat. Päädyin alla olevaan sovellukseen, joka  onnistui hyvin ja maistui ihanalta - kesältä ja kirpeältä.

Sitruunatahna

125 ml sitruunan mehua
1 sitruunan raastettu kuori
1,5 dl hienoa sokeria
1 kananmuna
2 keltuaista
100 g kylmää voita pieninä kuutioina

Sekoita munat ja sokeri metallikulhossa ja lisää sitruunan mehu ja kuori. Sekoita hyvin. Aseta kulho hiljalleen kiehuvan vesihauteen päälle ja keitä jatkuvasti sekoitellen. Keittämistä jatketaan, kunnes seos muodostaa kauhaan kalvon, johon voi vetää sormella uran. Tämän jälkeen keitä seosta vielä viisi minuuttia koko ajan sekoittaen. Tämän jälkeen nosta kulho vesihauteen päältä ja vatkaa paloiteltu voi sekaan. Sekoita kunnes kaikki voi on sulanut seokseen. Anna siruunatahnan viilentyä ja käytä jälkiruokiin, skonssien tai paahtoleivän päällä.