Our daily bread

Rakas päiväkirja, mä taidan olla rakastunut. Rakkaudenkohde on kyllä kovasti elossa, mut en ehkä taida sitä omaan sänkyyni sentään viedä. Mä oon nimittäin rakastunu mun viikon vanhaan täysjyvävehnähapanjuuren. Se antoi tänään mulle ihaninta leipää ikinä. Varmaan mä vähän liioittelen, mut olin oikeasti yllättyny omien pienten kätösteni ja oman uunini yhdessä aikaansaamasta ihanasta leivästä. Nyt mä ymmärrän, mistä sekoilussa hapanjuurten kanssa on oikein kyse - aivan ihanan mahtavasta leivästä. Mikä valaistuminen. Mikä perjantai-illan ilo!

Ohje on Helene Johanssonin Leipä-kirjasta. Sieltä Pähkinäleipä ilman pähkinää. Hyvä kirja. Suosittelen, jos leivänteko kiinnostaa. Kuori vois olla vielä hieman rouskuvampi. Paistoin kuitenkin kuumalla pellillä ja laitoin pienen metallikupin täynnä vettä ritilälle, niin sain aikaan tällaisen iltaherkun. Olen kyllä niin ottamassa juureni mukaan pohjoiseen ensi viikolla ja otan mukaan myös ruisjuuren, joka parhaillaan on kypsymässä tiskipöydällä. Pääsen kokeilemaan leipurintaitojani oikean leivinuunin kanssa. Anopin mukaan saadaan kaikki olla pikkuhoususillaan. Mut mitäpä kuumasta, jos saa tällaista leipää. Alla vielä ohje. Kirjoitan sen pikaisesti, joten voi tulla kirotusviheriäitä, sillä pakko päästä syömään lisää tuota herkkua. Ja jos koko leipä menee, niin ei hätää, sillä jääkaapissa odottelee toinen huomisaamun kuumaa uunia varten.

Helenen pähkinäleipä ilman pähkinää (3 tai 4 pitkulaista leipää, tein puolet)

700 g vettä
250 g vehnähapanjuurta (laitoin täysjyväversiotani)
20 g hiivaa
950 g vehnäjauhoja joissa korkea proteiinipitoisuus (mulla oli 13,3 g/100g)
200 g karkeita ruisjauhoja
25 g vaaleaa siirappia (laitoin tummaa)
30 g merisuolaa
(100 g paahdettuja kokonaisia hasselpähkinöitä ja 100 g saksanpähkinöitä)

Sekoia muut ainekset paitsi suola ja pähkinät. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 10 minuuttia ja lisää sen jälkeen suola. Vaivaa vielä 5 minuuttia. Lisää pähkinät ja vaivaa tasaiseksi. Anna taikinan levätä kulhossa 40 minuuttia.

Muotoile taikinasta kolme tai neljä pyöreää pullaa ja anna niidne levätä 10 minuuttia.

Taputtele pullat litteiksi, taita toinen reuna keskelle ja paina kämmenen alasyrjällä. Taita taikina uudestaan ja paina taas kämmenen alasyrjällä. Muotoile pitkulaisiksi leiviksi. Kohota jauhotetuilla liinoilla, jotka on laskostettu siten, etteivät leivät lässähdä kohotessaan. Kohota leipiä tunti tai jääkaapissa seuraavaan päivään.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja kuumenna pelti. Laita toinen pelti alimmalle tasolle. (käytin pientä kuppia, koska muuten minusta uunini ei kypsennä leipien pohjaa kunnolla)

Siirrä leivät leivinpaperin päälle tai suoraan pellille. Ja laita ylimääräiselle pellille kupillinen vettä. Laske lämpö 200 asteeseen. Paista leipiä 20 minuuttia ja päästä höyry ulos. Paista vielä n. 5-10 minuuttia tai kunnes leipä on sisältä n. 98-asteinen. (mulla ehti sataan asteeseen.)

Jäähdytä leivät ritilällä.

Musteetonta kalaa

Kirjoittelen täältä pikkujoulutunnelmissa. Pian korkataan kuoharit ja suunnistetaan makustelumatkalle Berthaan. Kivaa. Tässä parin viikon takainen kalakeiton korvikeruokamme. Menin Nygrenille hakemaan fileoinnin jämiä kalakeiton liemeen, mutta mummot olikin jo tyhjentäneet tiskin. Päätin sit, et jotain muuta merestä nostettua mut ei mitään ahven- tai kuhafileitä. Silmään osuivat mustekalat. Ne olikin sopivasti tulleet samana aamuna Norjasta eli as fresh as it gets näillä takamailla. Ostin yhden noin puolen kilon kaverin, eikä hintakaan ollut paha, jos joku sitä mietti. Taisi olla siinä 15 euron hujakoilla kilota. Nygrenin neito puhdisti sen mun puolesta ja ei kun kotiin paistelemaan. Huuhtelin vielä mustekalan, siivutin sen, kuumensin öljyä ja voita pannusta. Mustekalat sinne erissä. Perään yksi kuivattu chilipalko hienonnettuna, kaksi valkosipulinkynttä ja hienonnettua lehtipersiljaa. Sivuun vatkasin pari desiä sitruuna- ja valkosipulimajoneesia. Äkkiä hävisivät nämä herkut meidän pöydästä sitruunamehulla kostutettuina. Kelpasivat meidän pikku herkkusuille mukaan lukien meidän kaksi ja puolivuotiaan. Kävisivät mielestäni erinomaisesti myös kavereitten pikkujouluiltaan.

Paistetut mustekalarenkaat

Mustekala tai kaksi
Valkosipulia
Chiliä (kuivattua tai tuoretta)
Lehtipersiljaa tai korianteria hienonnettuna hyvä satsi
Sitruunanmehua tai limenmehua
Kuuma pannu, öljyä ja voita

Tarjoiluun majoneesia tai muuta kastiketta. Ranskanperunat sopisivat myös.

Joulukakkukokeilu

Ei näy lunta, mutta tein joka tapauksessa eilen ensimmäisen joulukakkukokeilun. Jostain sain päähäni, et rommi-rusinat vois olla hyvää ja päätin sitten yhdistää rusinat juustokakkuun. Lisänä tarjoilin maitosuklaakastiketta ja kermavaahtoa. Pipareita imitoin digestivekekseillä, jotka maustoin kanelilla, inkiväärillä ja maustepippurilla. Aika överiä, mut just sopivaa jouluksi mun mielestä. Musta Espanjassa on just oikea asenne jouluna, shampanjaa pöytään ja ilomieltä. Ei mitään hissuttelua villasukissa ja yks kymmenkiloinen kinkku pöydällä. Ei sillä että mulla mitään perinteisiä jouluruokia vastaan olisi, mutta muistanpa joitain jouluja, kun samat pöperöt oli nokan alla kolmen päivän sisällä kuusi kertaa ja iltakinkut vielä päälle. Siinä ois ehkä hieman variaatiota jo kaivannut. Ja saahan ne överit vaikka Saarioisen äitien tekemillä ruuilla. Ei siihen mitään sen hienompia kakkusia tarvita. Mut jos tuntuu, et juustokakku on liikaa kaiken muun syömisen päälle, niin voihan perinteisen luumurahkan korvata rommirusinarahkalla. Eikä ruklaakastikekaan mitenkään pakollinen ole, jos tuntuu, että pakollinen energiansaanti on muutenkin turvattu. Mutta tässäpä resepti. Siitä voi kukin päätellä, sopiiko oman perheen makuun.

Rommi-rusinajuustokakku

0,5 dl rusinoita
0,5 dl rommia
150g digestivekeksejä
100 g sulatettua voita
2 rkl mantelijauhetta
kanelia, inkivääriä ja maustepippuria
2 pakettia maustamatonta tuorejuustoa
2 dl turkkilaista jogurttia
2 dl sokeria
80 g valkosuklaata
3-4 munaa
1 tl vaniljasokeria

Maitosuklaakastike

n. 130 g maitosuklaata
0,5 dl kermaa

Laita rusinat rommiin maustumaan edellisenä päivänä. Nosta pari tuntia ennen leipomista tuorejuusto lämpimään. Murskaa keksit, lisää mantelijauhe ja mausta. Sulata voi. Sekoita murut ja voi. Painele lusikalla leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan, myös reunoille. Laita jääkaappiin täytteen teon ajaksi. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Vatkaa juustoa hetki. Lisää sokeri samalla vatkaten. Lisää jogurtti ja vaniljasokeri. Sulata suklaa ja sekoita siihen osa seoksesta. Vatkaa täytteeseen. Vatkaa sekaan munat. Purista ylimääräinen rommi pois rusinoista. Lisää nekin täytteeseen. Kaada täyte pohjan päälle.

Paista uunissa noin 50 minuuttia. Minun kakkuni jäi vähän löysäksi ja kiinteytyi kunnollisen jäähdyttämisen jälkeen ihanan vanukasmaiseksi. Jos haluaa kunnolla kypsän kakun, voi aikaa hieman pidentää, mutta silloin on vaarana, että täyte repeytyy. Eli omaa mieltymystä kannattaa seurata. Kun kakku on ollut uunissa tunnin, ota lämpö pois päältä, laita uunin luukun väliin puulasta ja jätä kakku uuniin vielä tunniksi. Jäähdytä ja tarjoa kermavaahdon ja maitosuklaakastikkeen kanssa. Kastikkeeseen paloittele suklaa kattilaan, kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Lisää kermaa vähitellen ja sekoittele kunnes kastike on tasaista. Tarjoa lämpimänä pienestä kannusta.

Jueves y quesadillas

Torstai - se viimeinen arkiruokapäivä viikossa - tai jotain. Meillä ei kyllä ole mitään arki- tai viikonloppuruokapäiviä muuta kuin siinä mielessä, että viikonloppuisin on ehkä inasen enemmän aikaa viettää keittiössä, myös siivoamassa jälkiään. Aika tietysti antaa enemmän vapauksia kokeilla uusia juttuja ja hifistellä jonkun porkkanajuliennin kanssa. Mut on meillä silti myös arkenakin jälkkäreitä ja ruokia, joihin pilkotaan se kymmenen erilaista kasvista. Tänään torstaina meillä oli lättypäivä eli tortillat ja quesadillat tuoksuivat varmasti rapussa saakka. Ostelen välillä kaupasta alennustarraisia juustoja ja maitojuttuja ja tällä kertaa poimin koriin kreikkalaista Manouri-tuorejuustoa, koska en ollut sellaista koskaan maistanut. Joku vois sanoa tätä köyhäilyksi, mut ostan mieluummin vanhaksi menossa olevia tuotteita pois hyllyiltä kuin annan niitten mennä roskiin. Perinteisen cheddarin sijasta laitoinkin quesadilloihin tätä lammasjuustoa ja osaan myös kypsytettyä kermajuustoa. Lisäksi väliin sujahti sipulia, tuoretta korianteria, tomaattia ja jalapenoja. Yhdesti on koitettu joitain pieniä maissilettuja, mut näissäkin käytetyt chilillä maustetut letut on osoittautuneet meidän makuhermoon yllättävän hyvin sopiviksi. Yleensä en mitään valmiiksi maustettuja tuotteita osta. Värin pintaan lättyset saivat meidän uudella parillapannulla. Ekat hieman kärvähtivät, mut toiset, jotka on tuossa kuvassa, oli sit jo vähemmän hiillostuneita. Päälle hieman limenmehua tai sitruunaa ja tulikuumanahan näitä sit suu sauhuten nautiskelee, kun ei jaksa enää hetkeäkään odottaa.

Isänpäiväpullaa

Valmis isänpäiväboston

Oli tarkoitus leipoa marsipaanipullaa jo viime viikonloppuna, mutta inspraatio tuli vasta perjantai-iltana. Toisaalta on kyllä ihanan rentouttavaa vaivata hiivataikinaa, kohottaa, kaulia ja taas kohottaa, koristella ja lopulta nauttia pehmoista vehnäistä maidon kanssa työviikon päätteeksi. Parasta vastapainoa tietotyöläisen hommille. Taitaa olla suomalainen pullaperinne, että ensin siivotaan ja puunataan koko talo, harjataan hammasharjalla jokainen kaakelin välikin ja sitten ihastellaan työn tuloksia kahvikupin ja tuoreen korvapuustin äärellä. Harvoin siivoan perjantaina, joten meillä oli ennemminkin hiekkakasat tuomassa mukavaa rapsakkuutta askellukseen eteisessä ja tutut villakoirat lepäilivät nurkissa. Onneksi illat on jo pimentyneet sen verran, ettei ole niin väliksi onko joka nurkka puunattu. Ja eipä ole niin tarkkaa muutenkaan. Kunhan jotenkin mahtuu kämpässä kävelemään ja pullan tuoksusta nautitaan kaikki joka tapauksessa.

Toisaalta en kyllä ole mikään vannoutunut pullahiiri. En ymmärrä kaiken maailman lettejä tai oikeastaan edes voisilmäpullia. Sehän on pelkkää taikinaa! Mut jos sekaan heitetään esim. sahramia, mantelimassaa tai jotain hilloa, niin voin nautiskella pullaa suoraan uunista nostettuna maidon kanssa. Harvoin herkuttelen pullalla enää myöhemmin, ja tee ei mun mielestä ylipäätään sovi tavallisen pullan kanssa. Ehkä oon tästä täällä blogissa joskus jo puputtanutkin. Muissa yhteyksissä aivan varmasti.

Mutta siis, isänpäiväpullaan. Leivoin tällä kertaa marsipaanipullani bostonkakun muotoon ja sankari itse oli tuloksesta hyvin ilahtunut. Koska kakku oli niin suuri ja en ole ennen bostonilaista tehnyt, jäi pulla hieman raa'aksi ja mantelimassa omalta osaltaa lisäsi pullan kosteutta. Mies kun ei pidä hyvin paistuneesta pullasta vaan ennemminkin vähemmän paistuneesta, oli tämä boston hieman kärähtäneenäkin oivaa isänpäiväpullaa.

Marsipaani-puolukkaboston

100 g huoneenlämpöistä voita
2 1/2 dl maitoa
25 g hiivaa
1 muna
1 dl sokeria (laitoin puolet ja puolet muscovadoa ja hienoa sokeria)
1/2 tl suolaa
1/2 rkl jauhettua kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
noin 10 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen:

100-150 g mantelimassaa tai marsipaania joko levyksi kaulittuna tai palasina
3/4 dl puolukkasurvosta tai 1 dl puolukoita
50 g huoneenlämpöistä voita

Pinnalle munavesiseosta siveltynä ja mantelilastuja

Sekoita hiiva haaleaan maitoon. Vatkaa sekaan myös muna. Lisää myös sokerit, suola ja mausteet. Sekoita joukkoon melkein kaikki jauhoista ja alusta. Lisää voi ja loput jauhoista. Vaivaa hyvin. Anna kohota noin tunnin ajan. Kauli levyksi jauhotetulla pöydällä. Lisää pinnalle tasaisesti täytteet ja voi nokareina tai sivele pullalevyn pintaan. Kääri rullalle. Leikkaa noin 10-12 palaksi ja asettele levinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan leikkauspinta ylöspäin. Anna kohota noin puoli tuntia. Voitele munalla ja ripottele pinnalle mantelilastuja. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia ja peitä puolessa välissä, jos pinta alkaa tummua. Anna jäähtyä ja poista boston vuoasta ja tarjoa tuoreena.

Pulla rullattavana

Lempeää tuulta lounaiselta

Mä kyllä rakastan brunsseja. Usein aikaisin aamulla voi olla jo nälkä, mutta silti neljänviljan puuroa saa vähän väkisinkin työntää kurkusta alas. Kuitenkin yleensä siinä kymmenen nurkilla alkaa napa vetää jo enemmän. Silloin on selvästi aika brunssille eli pikaisesti suomennetusti lounaiselle. Lounainen sopii mun mielestä aterian nimeksi loistavasti myös siksi, että runsas ja herkullinen suolaisen ja makean sopusointuinen ruokahetki minä tahansa päivänä, ja etenkin sunnuntaina, on aina yhtä ihanaa, kuin kesäisen lämmin lounastuuli. Lounainen sopii myös vierailun aiheeksi. Kutsu päivälliselle pitää sisällään oletuksen jostain vähän virallisemmasta ja lounas taas on se tavallinen, puolenpäivän treffit jossain salaatilla. Mut lounainen on sopivan rentoa ja leppoisaa.

Parasta lounaisessa on se, että silloin saa tarjota ja syödä mitä vain perinteisemmistä lounasruuista aamiaistarjottaviin. Pöytään katetaan makeaa ja suolaista, tuoretta ja säilöttyä. Kaikkea maittavaa herkkua. Ja aamulla pitää aina tietenkin pyöräyttää jotain lämpimäistä kuten vohveleita, pannaria, sämpylöitä tai englantilaisittain teeherkkua eli skonsseja. Viime sunnuntaina tein kahdenlaisia skonsseja. Toisiin laitoin suklaata ja kuivattuja kirsikoita ja toiset maustoin hunajalla ja sitruunankuorella. Ehdoton kaveri on paksu kermavaahto. Tietenkin se pitäisi tehdä double cream -kermasta, jossa olisi yli 40 % rasvaa, mutta vielä en ole sellaista suomalaisesta ruokakaupasta löytänyt. Skonssien kanssa ei mitään kevyitä vaniljavaahtoja kannata mun mielestä edes pohtia tarjoavansa. Ennemmin panostaa tässä kohtaa kunnon kermaan ja laittaa vaikka lounaaksi jotain kevyempää. Sitten ei muuta kuin uunituore skonssi halki, sisään tujua mansikka- tai vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Nautitaan erinomaisen mustan tai oolong teen kanssa ehdottomasti aina tuoreina. Voisiko päivää paremmin enää aloittaa.

Skonssien perustaikina (16 kpl)
100 g voita
8 dl jauhoja (voi sekoittaa esim. täysjyvä- ja tavallisia vehnäjauhoja)
3 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria tai hunajaa
3 täysmaitoa tai kermaa

Suklaaskonssehin rouhi noin 100 g suklaata ja hienonna noin 3/4 dl kuivattuja kirsikoita tai karpaloita. Sitruunaskonsseihin raasta yhden sitruunan tai yhden sitruunan ja yhden appelsiinin kuoret ja käytä sokerin tilalla hunajaa.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nypi jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, sokeri, suola ja mausteet, ja voi. Lisää maito ja sekoita melkein kokonaan mutta älä missään nimessä liikaa. Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle ja muotoile noin 3 cm korkeaksi levyksi. Ota muotilla (esim. ruokalasilla) paloja ja laita ne levinpaperilla vuoratulle uunipellille. Muotoile lopusta taikinasta samankokoisia skonsseja. Paista noin 12 minuuttia uunissa. Tarjoile tuoreina.

Tämä taikina on aika iso. Jos syöjiä on vain kaksi tai kolme, myös puolikas taikina riittää hyvin varsinkin jos tarjolla on myös paljon muuta syötävää.

Fetajuustosalaatti ja chilisiemenet

Torstaina sain loistavaa lounasseuraa, ja aurinkokin paistoi ja värjäsi myös tämän kuvan kauniiksi. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa, hyvä päivä. Joskus kaikkein perinteisimmät, helpoimmat, yksinkertaisimmat, tutut ja turvalliset jutut maistuu kaikkein parhaimmilta. Fetajuustosalaattia saa joskus kyllästymiseen saakka, mutta on se vaan vietävän hyvää kesäkuumalla hyvän hapokkaan viinin kanssa nautittuna. Terassi kun vielä olisi, niin mikäpä olisi parempaa. Torstaina paahdoin salaatin rinnalle kupillisen chilisiemeniä tuomaan talvisempia sävyjä sekä ulkomuotoon että makuun. Oon nyt ruvennut paahtamaan siemet erissä, koska muuten erikokoisista siemenistä aina ne pienimmät päätyvät alimmiksi ja palavat helposti, kun taas isommat jäävät pahimmassa tapauksessa paahtumatta. Valurautapannu on tähän hommaan paras väline, mutta onnistuivat nämä hyvin meidän hackmanilaisellakin. Vähän chilijauhetta ja cayannepippuria sekaan ja sormisuolaa täydentämään makua. Maistuvat sellaisenaan, salaatissa tai sosekeitossa.

Chilisiemenet

pari desiä haluamiasi siemeniä (tässä kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä ja manteleita)
ripaus chiliä
ripaus cayennepippuria
halutessasi murskattu kuivattu chili
sormisuolaa

Paahda siemenet erissä. Laita kulhoon ja mausta.