Sudanilainen kalapata

Sudanilainen kalapata affenista

Yleensä mulla on vähintään yksi keittokirja tai muu ruoka-aiheinen kirja yöpöydällä iltalukemisena. Nyt oon ollu jo jonkun aikaa ruokaisen kirjan puutteessa. Katsotaan jos Hullut päivät tarjoaisi edukkaasti jotain mielenkiintoista. Tällä hetkellä kiivaassa luennassa olevassa Caitlin Moranin How to be a woman -kirjakaan ei juuri ole (ainakaan vielä) tarjonnu ruokaan liittyviä juttuja tai inspiraatiota kokkailuun. Ehkä en lähtisi kokeilemaan siinä kuvailtua juustotikkaria. Tietenkin jotain voi vielä olla tulossa, vaikka feministiset kirjat harvoin ovat tarjonneet niitä vakavammin otettavia herkkuideoita. Mistä lie johtuu... Jos joku tietää kirjan aiheella Feminismi ja ruoka, niin tänne vaan vinkkiä. Olisin erittäin kiinnostunut. Muuten kirja on kyllä ollut oikein rattoisaa uettavaa. Suosittelen. 

Mutta jotta ei menisi kirjallisuusblogiksi, niin siirrynpä tämän päivän reseptiin. Ja se taas liittyy yöpöytäkirjoihini läheisesti, koska tämä sudanilainen kalapata on Helena Hallenbergin ja Irmeli Perhon kirjasta Ruokakulttuuri islamin maissa. Oon ehkä viitannu siihen täällä aiemminkin ja myös yleiseen kiinnostukseeni islamin kulttuurien ruokia kohtaan. Luin Hallenbergin ja Perhon kirjan viime talvena iltalukemisena ja silloin jo muistan lukeneeni jostain superhyvästä kalaruuasta. Ja sieltähän se löytyi kalaruokaresepteistä viimeisenä. Mainoslause osui ja upposi: "Jopa pakastesei muuttuuu tällä reseptillä taivaalliseksi." Ja ei kuin seitä ostamaan. Minun ja sein väliin tulivat kuitenkin parahiksi 3+1-päivät ja edulliset ahvenfileet. Ne sopivat tähän reseptiin erittäin hyvin. 

Ja sitten makuelämyksistä. Lyhyesti sanon, että mies kommentoi tätä yhdeksi parhaista ruuista, mitä hän on meidän pöydässä syönyt. Pata toi ihanasti mieleen lammastaginen, jota nautittiin viime kevään Provencen matkalla pienessä Vauvenarguesin kylässä. Kala- ja lammaspataa yhdistävä raaka-aine on kuivatut aprikoosit, vaikka muuten niissä ei paljon yhteistä ollutkaan. Mutta tämä oli toden totta herkullista ja teen tätä varmasti uudestaan. Ja suosittelen lämpimästi Hallenbergin ja Perhon kirjaa niin muiden kulttuurien ruokaperinteistä kiinnostuineille kuin muuten vain resepteistä kiinnostuneille. Olihan se myös vuoden 2011 tietokirja.

Aprikoosikalapata Sudanista

400 g tuoretta kalaa tai pakastekalaa
1 iso sipuli
4 rkl öljyä
200 g kuivattuja aprikooseja
1/2 dl kuumaa vettä
1 purkki tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä
2 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria ja valkopippuria
1 tl korianterinsiemeniä
1 nippu tilliä silputtuna (laitoin kuivattua tilliä ja puolet kaupan korianteripuskasta)
2 rkl rusinoita

Liota aprikooseja hetki kuumassa vedessä ja soseuta sauvasekoittimella. Hienonna sipuli ja murskaa valkosipuli ja korianterinsiemenet. Tähän oisin tarttenu morttelin, mutta vielä en ole sitä saanut hankittua. Hienonna tilli/korianteri ja purista sitruunan mehu valmiiksi odottamaan. Kuullota sipulit (ohjeessa käsketään ruskistamaan, mutta minä vain kuullotin) ja lisää tomaattipyre, valkosipuli, korianteri ja kuullota hetki. Lisää aprikoosisose, sitruunan mehu, tomaattimurska ja mausteet ja hauduta ihanaksi paksuksi kastikkeeksi. Siivoa kala ja asettele voideltuun vuokaan rulliksi, jos käytät fileitä. Mausta suolalla ja puppurilla. Kaada kastike kalojen päälle ja ripottele päälle rusinat. Paista 200 asteessaa 35 minuuttia peitettynä. Nauti riisin, hyvän leivän ja vihreän salaatin kera. Lusikoitiin seuraksi hieman jogurttia ja se sopi tähän myös.

Affenet padassa aprikoosisoosin ja rusinoiden seurassa

Vohveleita

Pinaatti-vuohenjuustovohvelit savulohella ja jogurttikastikkeella

Jos mulla olis vohveliraudan lisäksi jossain vakiona vohveliraudan pesijä, tekisin varmasti vohveleita joka viikko. Lätyt on ihania, mut vohveleissa on jotain hauskan epäsuomalaista. Ehkä se liittyy muistoihin Hollannista ja muualta Keski-Euroopasta, kun kaupunkien keskustoissa leijailee ihana vaniljaisten vohvelien ja kuuman vohvelin päällä tahmeaksi muuttuneen tomusokerin tuoksu. Vohvelitaikinassa on myös ehkä lättytaikinaa enemmän varaa muuntelulle. Tälläkin kertaa tehtiin sekä suolaisia että makeita vohveleita. Lisäsin suolaiseen taikinaan pinaattia keitettynä ja hienonnettuna sekä loput vuohenjuustopurkista. Taikinaan laitan aina maidon lisäksi myös vichy-vettä ja valkuaiset vatkaan erikseen. Rasvan määrää voi mun mielestä helposti säätää mieleisekseen. Joskus on ihana syödä oikein rapeita ja tiriseviä vohveleita, kun taas välillä höttöiset ja ilmavat vohvelit ovat parhaita. Tällä kertaa syötiin vohveleiden kanssa Nygrenin norjalaista savulohta, jogurttikastiketta ja sitruunaa. Juotiin seurana Lethiä, vaikka en tiedä, onko se täydellisin pari tällaisen kalan kanssa. Siinä on kyllä valkkari mun makuuni. Syötiin vohvelit neljältä ja vasta hampaat pestyäni mietin, että ehkä jotain ois vielä voinu haukata. Eli oivasti pitivät massun täynnä nää viislehtiset iltaan asti.

Vohvelitaikina

3 dl maitoa

1 dl vichyä

3,75 dl vehnäjauhoja (laitoin 1 dl täysjyvävehnää ja loput tavallista)

4 keltuaista

4 valkuaista

50 g voita ja 2 rkl hyvää öljyä

1/2 tl suolaa

(1,5 tl leivinjauhetta)

100 g hienonnettua kypsää pinaattia tai pakastettua hienonnettua pinaattia

2 rkl pehmeää vuohenjuustoa

Ketuaiset ja maito sekoitetaan. Jauhot sekoitetaan maito-munaseokseen. Annetaan turvota hetki. Sulatetaan voi ja vatkataan valkuaiset. Sekoitetaan joukkoon vichy sekä suola, rasva ja lisukkeet. Sekoitetaan tasaiseksi. Lisätään pieni määrä valkuaisvaahtoa ja sen jälkeen loput. Käännellään valkuaiset joukkoon varovasti. Paistetaan rasvatulla pannulla kauniin ruskeiksi ja nautitaan sopivilla lisukkeilla.

Kirpeät syysmuffinit

"Autuas se, jonka ystävillä on hedelmäpuita", ajattelin tänään. Sain taamulla pussillisen ihania pienoisia suomalaisia luumuja Tampereen Ryydynpohjasta. Päätin heti, että näistä pitää saada jotain herkkua, mutta mitä? Kakkua, hilloa vai ehkä paistosta? Päädyin muffineihin. Perustaikinaan lisäsin mausteita - inkivääriä ja kardemummaa - sekä valkosuklaata. Niin herkkuja olivat, että piti heti syödä useampi. Onneksi luumuja jäi vielä, joten ehkä huomenna pyöräytän uuden satsin tai hilloa syksyn aikana nautittavaksi. Kiitos siis työkaverille ihanasta syyslahjasta!

Mausteiset luumumuffinit

3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl inkivääriä
1/4 tl kardemummaa
1/2 tl vaniljasokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
150 g voita tai margariinia sulatettuna (laitoin tähän voin ja margariinin sekoitusta, koska voita ei ollut kuin 100g)
1 rkl hunajaa
3/4 dl jogurttia (turkkilaista)
3 dl luumuja pilkottuna
80 g valkosuklaata rouhittuna

Pinnalle koristeeksi 50 g valkosuklaata sulatettuna paistamisen jälkeen tai mantelilastuja ennen paistamista

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja sulata rasva. Lisää vaahtoon kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Lisää rasva, hunaja, jogurtti, luumut ja valkosuklaa. Laita muffinivuokaan paperivuoat ja täytä ne taikinalla. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. Koristele valkosuklaalla.

Ei mikään peruspiirakka

Meille saapui sunnuntaina pussillinen Valkeaa Kuulasta suoraan Mahnalan maisemista. Päätin, että mikäpä olisi parempi tapa aloittaa viikko kuin omenapiirakan voimin. Mun mielestä maailman parhaitten keksintöjen joukkoon kuuluu ehdottamasti mantelimassa. Kinuski tulee hyvänä kakkosena, mutta varmaan meidän kahvipöydässä vieralleet on ehkä jo huomanneet, että mantelia sen eri muodoissa on meillä leivonnaisissa usein. Johtuu varmaan osaksi siitä, että en voi syödä pähkinöitä ja silti haluan saada leivonnaisiin täyteläisyyttä. Minulle sokerin ja munien vatkaaminen ja muutaman kupin jauhojen lisääminen ei vielä tee kunnon piirakkaa. Aina pitäisi olla jotain muutakin kuin peruspiirakkaa. Niitä voivat olla mausteet, suklaa, erilaiset hedelmät tai marjat yhdessä, sitruuna ja tietenkin manteli.

Tästä tulikin sitten oikea luksusomenapiirakka, joka sai sisäänsä sekä kermaista jogurttitäytettä että masariinin aineksia. Kiehautinpa omenat vielä kinuskissakin, jotta makuöverit olisi taattu. Jos ei halua käyttää jogurttia yhtenä kerroksena, voi sen jättää myös pois ja tehdä masariinitäytteen kaksinkertaisena. Herkkua oli. Nautittiin tätä eilen illalla Neiti Marplen ja kevään Darjeelingin First Flushin seurassa. Rinnalle sopi erinomaisesti vatkattu kermavaahto ripauksella sokeria. Maistui silloin ja myös aamulla jääkaappikylmänä ja ihanan kerroksisena Söderblandningin kyydittämänä. Aijai.

Luksusomenapiirakka:

Pohja:

125 g voita
3 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja

Omenat:

n. 300 g omenoita
2 rkl voita
2 rkl muscovado- tai hienoa sokeria
1 tl vaniljasokeria

Jogurttitäyte:

1 dl turkkilaista jogurttia
1/2 dl kermaa
2 munaa

Masariinikuori:

150 g mantelimassaa raastettuna
50 g huoneenlämpöistä voita
2 munaa
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl mantelilikööriä

Valmista pohja. Nypi voi, jauhot ja sokeri nopeasti sekaisin. Taputtele vuokaan (n. 22 cm) ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Valmista omenat. Kuori ja pilko omenat. Kuumenna pannulla keskilämmöllä voi ja sokerit. Lisää omenat ja paista mutta älä ruskista noin 5 minuuttia. Valmista jogurttitäyte sekoittamalla aineet keskenään. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pistele pohja haarukalla ja esipaista noin 5 minuuttia. Valmista sillä aikaa masariinikuori. Vatkaa voi ja mantelimassa vaahdoksi lisää munat yksitellen kunnolla vatkaten. Lisää jauhot ja likööri. Kumoa esipaistetulle pohjalle omena, jogurttitäyte ja lopuksi masariinikuori. Koita saada masariinikuori suhteellisen tasaiseksi vaikka jogurttitäyte onkin löysää. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia ja laita päälle leivinpaperi ja jatka paistamista vielä noin 20-30 minuuttia. Minulla ainakin irtopohjavuoat tuppaavat valuttamaan rasvaa, joten alle kannattaa laittaa leivinpaperilla vuorattu uunipelti niin säästyy uunin pesulta. Annoin piirakan olla jälkilämmössä vielä noin 5 minuuttia. Jäähdytä ja irrota vuoka, jos piiras oli irtopohjavuoassa. Tarjoile kermavaahdon ja hyvän mustan teen kanssa.

Omenat lämpöisessä kinuskikylvyssä.

Kaikki neljä kerrosta.

Suklaiset karpalopikkuleivät

Tyhjenihän se lopulta tämäkin purkki.

Myös pienen apurin tuotoksia.

Piparit purkissa.

Minulla oli kaksi inspiraationlähdettä pikkuleipien leipomiseen: 1) kaapissa oli ylimääräisiä karpaloita ja 2) pakkasessa ei ole yhtään ylimääräistä tilaa, joten piti leipoa jotain vähän huoneenlämmössä säilytettävää. Etsiskelin muutamia ohjeita netistä ja yhdistelin sitten vanhoista ja löytämistäni tällaisen ohjeen. Jauhoja taisi olla hieman liian vähän tai sitten pienen apurin kanssa leipoessa kaatui enemmänkin lattialle. Maku oli kuitenkin hyvä, ja näissä on jo tiettyä talven tuntua. Ehkä se johtui myös siirapista (Lyle's golden syrup), jonka lisäsin, koska sitä oli juuri tuo 1/2 dl jäljellä. Osa pikkuleivistä pääsi vähän kärtsähtämään viikonlopun ylimääräisten ja vakiohulinaelementtien vuoksi, ja mä olen kyllä vähän huolimaton kellon tarkkailija. Ylipäätään pitäisi enemmänkin leipoa pikkuleipiä, että harjaantuisi. Turhaan panttaan kaikkia kivoja reseptejä jouluksi. Siinäpä hyvä syy syyshaasteeseen: tavoitteena neljä uutta pikkuleipäkokeilua ennen joulua. Ja tätä reseptiä ei lasketa. Hyvä idea!

Suklaiset karpalopikkuleivät:

200g huoneenlämpöistä voita
1 dl hienoa sokeria
1 dl muscovadosokeria
1/2 dl Lyle's golden syrup -siirappia
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1,5 dl kuivattuja karpaloita
150 g tummaa suklaata rouhittuna

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää muna ja sekoita hyvin. Lisää sekoitetut kuivat aineet sekä suklaa ja karpalot. Laita taikina noin 1/2 tunniksi jääkaappiin viilenemään. Pyörittele taikinasta pieniä palloja ja asettele melko kauas toisistaan uunipellille. Paista noin 7 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä.

Lihattomat lihapiirakat

Lihattomat piirakat ilman täyettä...

... ja täytteellä sekä vahvalla sinappikurkkusalaatilla ryyditettynä.

Anoppi on ainakin perheen sisällä kuuluisa lihapiirakoistaan. Kerran hän on suostunut tekemään meille lihattomia muna-riisipiirakoita, mutta sen jälkeen on saatu tyytyä luomulihapiirakoihin. En valita, mutta päätin yksi ilta kokeilla, miten onnistuisivat omat lihattomat lihapiirakat. Ja hyvinhän ne onnistuivat. Mieskin tykkäsi kovasti. Täytteeseen laitoin lihan sijasta linssejä. Nämä ovat ihanaa perjantai-illan roskaruokaa. Perinteisesti tässä suvussa näihin on laitettu  kaupan hampurilaiskastiketta ja kurkkusalaattia, mutta nyt tyydyttiin vahvaan sinappiseen kurkkusalaattiin, kesäsipuliin, tomaattiin, salaattiin ja jogurttiin. Nam.

Lihapiirakkataikina:

25 g hiivaa

2,5 dl vettä

1 muna

2 dl täysjyvävehnäjauhoja

n. 4 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

ripaus sokeria

3 rkl öljyä

Täyte:

2 rkl öljyä

0,5 dl punaisia linssejä

0,5 dl ohra-riisiseosta

4 dl kasvislientä

pieni pala selleriä

2 rkl tomaattipyrettä

timjamia

oreganoa

(juustokuminaa)

1/2 sipuli

1 valkosipulinkynsi

mustapippuria

Tein piirakkataikinan aamulla jääkaappiin, mutta voi tämän tehdä myös tavallisen sämpylätaikinan tapaan. Aamuversioon laitoin vain 10-15 g hiivaa. Sekoita hiiva, sokeri ja kädenlämpöinen vesi. Vatkaa sekaan  muna. Alusta jauhot ja suola. Lisää öljy. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.

Pieni selleri ja sipulit. Kuullota sipuleita, selleriä, linssejä, tomaattipyrettä ja ohrariisiseosta hetki. Lisää kasvisliemi ja mausteet. Keitä noin puolituntia.

Jaa taikina noin kahdeksaan osaan ja pyritä niistä palloja. Kauli hieman pitkulaisen muotoisiksi mutta ei kovin ohuiksi levyiksi. Lisää muutama ruokalusilallinen täytettä ja ja painele sivut kiinni. Osan painelin varmuuden vuoksi haarukalla ja pysyivät kyllä hyvin kiinni. Kohota liinan alla noin 20 minuuttia.

Sipaise piirakoiden pintaan hieman vettä ja paista 225 uunissa 10-15 minuuttia, kunnes piirakat saavat väriä. Anna jäähtyä. Tarjoile perinteisten lihapiirakan täytteiden kera ja nauti.