Sitruunainen papupata

Sitruunainen papupata

Tälle viikolle on ennustettu kesän lämpimintä säätä, mikä ei kuitenkaan tänä kesänä vaadi paljon, ei edes hellerajan rikkomista, joten bikinit pysynevät yhä kaapissa. Onneksi sateinen kesä on tuottanut keittiössä viihtyville huikeaa satoa: ihania mustikoita, mansikoita ja muhkeita vihanneksia. Ja luontokin kukoistaa. Kedot ovat kukkia tulvillaan ja onhan aurinkokin paistanut vaikka viileää on ollut. Jos edellisenä vauvakesänä nurmikot paloivat poroksi, niin nyt on puolestaan vehmaisen vihreää ja vehreää.

Kesän kokkailut ovat menneet perinteisissä merkeissä. Neljän viikon lomalla pöytään piti tuottaa lämmintä apetta pari kertaa päivässä ja myös perinteiset makaronilaatikot (meikäläisittäin makruloora) ja pataruuat tulivat taas tutuiksi. Sarpaneva-pataa on käytetty vähintään kerran viikossa. Kun ei ole aurinko lämmittänyt kämppää pätsiksi, on ollut mukava kuumentaa uunia vähän pidempäänkin. Harvoin on tullut näin usein laitettua "tuhteja" lihapatoja keskikesällä.

Tämä pataruokaresepti on pitänyt laittaa tänne jo pidempään. Alun perin idea on Vegestan-kirjasta, jossa on Mustasilmäpapu-sitruunapadan ohje. Kuvaus on lyhyt, eikä padasta ole kirjassa edes kuvaa, mutta kirjoittaja lupaa, että pata on "niin hyvää, että et malta millään lopettaa sen syömistä". Ja hyväähän tästä tulee, ihanan raikasta mutta samalla täyteläistä. Olen vähän muokannut reseptiä. Alkuperäisessä on paljon selleriä. Se sopii hyvin tähän reseptiin, mutta itse en ole niin suuri sellerin ystävä, että sitä nipuittain haluaisin syödä. Usein selleri ei myöskään ole erityisesti perheen pienimpien mieleen, vaikka poikkeuksiakin varmasti on.

Tähän pataan sopivat kaikki kesän vihannekset ja talvellakin on aina porkkanoita, perunoita ja papuja saatavilla, joten tätä voi hyvin laittaa ympäri vuoden. Alkuperäisessä ohjeessa pataan kuuluvat mustasilmäpavut, mutta olen käyttänyt myös tavallisia valkoisia papuja ja mikseivät kikherneetkin tähän sopisi. Pata tarjoillaan riisinmuotoisen orzo-pastan kera, mikä sopii mielestäni tähän loistavasti. Laitoin oheen pari kuvaa eri kokkailukerroilta. Niistä näkee hyvin, miten pataa voi muokata mieleisekseen. Ilman voita tästä saa vegaanista herkkua.

Sitruunainen papupata

2 sellerinvartta
3-4 porkkanaa
2 perunaa
1/2 kesäkurpitsa
öljyä ja n. 25 g voita
2 sipulia
1 tl kurkumaa
1 1/2 tl kuivattua tai tuoretta basilikaa
1 rkl kuivattua tai tuoretta tilliä
1-2 luomusitruunan kuori ja mehu
200 g mustasilmä- tai valkoisia papuja
3 dl vettä tai kasvislientä
suolaa ja mustapippuria
silputtua lehtopersiljaa

Kuori ja pilko vihannekset ja sipuli. Kuumenna öljy ja osa voista pannussa. Kuullota vihanneksia sekoitellen, kunnes ne alkavat pehmetä. Lisää kurkuma, yrtit, sitruunan kuori ja mehu, pavut ja kasvisliemi. Anna porista n. 20 minuuttia eli kunnes perunat ovat kypsyneet. Papuja voi hieman murskata, jotta pata saostuu. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää lopuksi loppu voi ja sekoita. Padan pitäisi saostua. Älä keitä enää. Ripottele pinnalle persiljasilppua. Tarjoa hyvän lämpimän leivän ja orzo-pastan kera. Mukaan voi sekoittaa myös lusikallisen turkkilaista jogurttia tai kotijuustokuutioita.

Sitruunainen papupata kesäkurpitsalla

Nopeat quorn-nuudelit ilman paistamista

Quornia, katkiksia ja nuudeleita kookoskastikkeessa

Tämä resepti on pitänyt laittaa tänne jo pidemmän aikaa. Tämä on helppo ja nopea nuudeliruoka, joka valmistuu ilman rasvan käristystä. Ongelmana on ollut, että yleensä tämä ruoka häviää niin nopeati parempiin suihin, että en ole ehtinyt ottaa kunnon kuvaa yhdestäkään annoksesta. Tyhjästä lautasesta kun ei juuri selviä, millaisesta ruuasta oli kyse. Resepti on mukailtu pienestä curryruokakirjasesta, jonka ostin Suomalaisen kirjakaupan alennuskorista eurolla. Siinä on ollut todella hyviä curryreseptejä esim. maukas intialaisen munakoisocurryn ohje ja muutamia erittäin toimivia nuudelireseptejä, kuten nämä kookosnuudelit. Joskus todella halvalla onnistuu tekemään oikeita löytöjä. 

Reseptissä on alunperin käytetty broileria, joka keitetään kookoskastikkeessa. Korvasin broilerin quornilla ja mielestäni se toimii tässä ohjeessa erinomaisesti. Ohjeesta riittää kahdesta kolmeen ruokailijalle. Jos käyttää riisinuudeleita, ne kannattaa valmistaa vasta aivan lopuksi, jottei lopputuloksena ole iso tahmea riisimöykky. Myös munanuudelit sopivat tähän reseptiin hyvin ja kasviksia voi vaihdella sen mukaan, mitä kaapista löytyy.

Kookos-quorn-nuudelit

2 dl kookoskermaa
0,5 vettä
1 ruokalusikallinen currytahnaa, vihreää tai punaista
2 kaffirlimen lehteä
2 tl kalakastiketta
korianterinlehtiä silputtuna, basilikanlehtiä
1/2 punainen tai keltainen paprika
pala kesäkurpitsaa
1/2 pussia (150 g) quorn-paloja
100g katkarapuja
(punaista chiliä)
riisi- tai munanuudeleita

Kiehauta kookoskerma ja vesi. Lisää mausteet ja quorn-palat ja anna keittyä hiljalleen noin 10 minuuttia. Pieni paprika ja kesäkurpitsa ja hienonna korianteri sekä basilika. Keitä vesi nuudeleita varten. Lisää kasvikset quorn-kookosseokseen ja anna kypsyä hetki. Valmista nuudelit ohjeen mukaan ja lisää katkaravut kastikkeen joukkoon ja kypsennä nopeasti. Sekoita osa kastikkeesta nuudeleiden sekaan ja tee annokset. Koristele korianterilla ja tarjoa heti.

Valentinuksen laku-sitruunapalat

Laku-sitruunapalat

Lauantaina olisi taas ystävänpäivä. Muualla maailmassa päivä on rakastavaisten juhla, ja perinteinen amerikkailaisten tv-sarjojen ja elokuvien tragedia taitaa olla, kun joku joutuu viettämään tämän tärkeän rakkauden juhlapäivän yksin. Siksi onkin varsin mainiota, että suomalaiset, kansa jota yleensä pidetään pidättyväisenä, jäykkänä ja siksi myös yksinäisenä, voi juhlia rakkautta myös ystävien kanssa. Kiintymys, rakkaus ja sitoutuminen ja taas toisaalta viha, mustasukkaisuus ja itsekkyys ovat lopulta samoja tunteita ihmissuhteesta riippumatta. Erot taitavat löytyä enemmän intensiteetin kuin itse tunneskaalan puolelta. Jokainen voi tietenkin päättää, mitä 14.2. itselle merkitsee: onko se ystävyyden, romanttisen rakkauden vai markkinatalouden huipentuman päivä. Pakko todeta tähän, että kaikki eivät aina osaa vetää päivää kovin tyylikkäästi. Eräs teiniaikojen poikaystäväni ilmeisesti totesi, että ystävänpäivä on oikein sopiva päivä jättää minut. Onneksi en lannistunut rakkausrintamalla pienestä takapakista huolimatta. Merestä löytyi muitakin kaloja.

Mutta sitten reseptiin. Tein syksyllä lakutiikerikakkua leipävuoassa. Se oli oikein hyvää ja paloja oli kiva leikata isosta loafista, mutta nyt ajattelin, että voisin kokeilla pellillisen tekemistä mokkapalojen tyyliin. Makuyhdistelmänä lakun kanssa on raikas sitruuna. Mielessä on ollut myös lakritsimoussekakun tekeminen. Siihen voisivat sopia vadelmat. Jään kehittelemään ajatusta. Tästä ohjeesta saa suhteellisen ohuita eli kohtuullisia paloja isolla uunipellillä paistettuna. Jos valitsee pienemmän vuoan, saa tietenkin paksumpia ja tuhdimpia paloja. Sitruuna ja lakritsi sopivat kyllä toisilleen erinomaisesti eli oivallinen pari ystävänpäivän kahville tai jälkiruualle.

Laku-sitruunapalat (pellillinen)

Pohja:

3 sitruunan raastettu kuori ja mehu

100 g voita tai margariinia sulatettuna

3 dl sokeria

4 munaa

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1,5 dl maustamatonta jogurttia tai creme fraichea

2 tl lakritsijauhetta

2 rkl kaakaojauhetta

Kuorrute:

0,75 dl kuohukermaa

1/2 pussia Alku-lakritsia tai muuta toffeelakua

1 rkl voita

Kuumenna uuni 175 asteiseksi. Sulata rasva ja anna jäähtyä. Raasta hyvin pestyistä sitruunoista kuori ja purista mehu. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet mutta jätä tummat (kaakao ja lakritsi) sekoittamatta. Lisää taikinaan kuivat aineet, rasva, sitruunanmehu ja jogurtti ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Ota taikinasta 1/3 ja sekoita siihen kaakao ja lakritsijauhe. Sekoita vaaleaan taikinaan sitruunan kuori. Kaada taikinat raidoiksi leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja tee lusikalla "kuopautuksia", jotta tumma ja vaalea taikina sekoittuvat raidalliseksi. Paista n. 25 minuuttia uunin keskitasolla.

Anna pohjan jäähtyä ja tee kuorrute. Kuorruta joko koko piiras kerralla tai palat erikseen tarjolle asetettaessa. Laita kerma ja lakritsit kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen. Kun lakritsit ovat sulaneet kermaan ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä hetki. Sekoita kuorrutteeseen voi ja anna hieman jähmettyä, jotta kuorrute ei valu liikaa. Kuorruta palat ja koristele haluamallasi tavalla.

Lakritsi- ja sitruunakiekurat

Lakujauhetta

Quiche of death ja Quiche of broccoli & feta

Agatha Raisin ja parsakaali-fetapiirakka

Vaikka lapsiperheen arjessa pitkät kirjanlukusessiot jäävätkin olemattomiksi, on musta kuitenkin hyvä pitää kiinni edes pienestä määrästä iltalukemista. Joskus kyllä uni tulee ennen kuin olen saanut edes yhtä kokonaista sivua luettua, mutta ei se haittaa, varmasti vielä tulee aikaa lukea mielin määrin. Mun vakiokirjoihin kuuluvat Mma Ramotswet ja Freya Northin kirjat. Harmillisesti joudun niitä aina odottelemaan vuoden verran, kun olen jo kaikki vanhat lukenut. Hidas lukutahti on siinäkin mielessä hyvä, että kallisarvoiset hetket lempihenkilöhahmojen seurassa kestävät pidempään. Edellisjouluna sain lahjaksi ensimmäisen Agatha Raisin-kirjani. Pakko myöntää, että en ollut heti myyty, vaikka ihan kiva kirja se olikin. Nyt kuitenkin vuotta myöhemmin palasin Agathan pariin ja aloitin koko sarjan alusta. Ainakin kirjoja sarjassa riittää ja kieltämättä Agathassa on juurikin inhimillisyydestään ja epätäydellisyydestään johtuen jotain hyvin viehättävää. Sarjan ensimmäisessä kirjassa, Agatha Raisin and the Quiche of Death, joku myrkyttää Agathan piirakkakilpailuun laittaman pinaattipiirakan ja siitä alkaa hänen ensimmäinen murhatutkintansa. Kirja on vielä kesken, joten juonipaljastukset jäävät tähän.

Syksyllä lueskelin ja tännekin kirjoitin kirjasta Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? Kirjan lopussa oli mys jonkin verran reseptejä ja tietenkin myös quichen ohje. Le Billonin ohje oli siitä mielenkiintoinen, että siihen ei tule lainkaan perinteistä piirakkapohjaa ja muutenkin koko ohje vaikutti enemmän kohokkaalta kuin piirakalta. Täytteeseen tuli huikeat kahdeksan kananmunaa ja myös jauhoja. Ihan Le Billonin reseptillä en lähtenyt piirakan tekoon, mutta päätin kuitenkin tehdä täytettä runsaasti, koska piirasta oli tarkoitus syödä iltaruuaksi, ja päätin tehdä pohjan hyvin ohueksi. Alla oma versioni quichestä tällä kertaa parsakaalitäytteellä. Täytteeseen käyvät mitkä tahansa vihannekset, sienet, pinaatti, pekoni, kinkku, savukala, poro, erilaiset juustot jne. Piiras on lopulta todella nopea valmistaa ja vielä vikkelämmin se saa valmiiksi ilman pohjaa. Hetki tätä kannattaa kuitenkin jäähdytellä tai tehdä jo edellisnä päivänä valmiiksi, koska kuumana tämä ei ole niin hyvää.

Parsakaali-fetapiirakka

Parsakaali-fetapiirakka (päivälliseksi kolmelle-neljälle)

Pohja:

100 g kylmää voita (tai margariinia) kuutioina

2,5 dl täysjyvävehnäjauhoja

ripaus kuivattua timjamia

1 rkl kylmää vettä

Täyte:

Yksi keskikokoinen parsakaali

pala keltaista paprikaa

1/2 sipuli

pieni siivu valkosipulia

1/2-1 paketti fetaa tai n. 150 g muuta juustoa

1/2 pakettia tuorejuustoa

4 munaa

1,5 dl maitoa tai kermaa ja maitoa sekaisin

mustapippuria

kuivattua basilikaa

Nypi voi ja jauhot sekä timjami seokseksi. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi vaivaamatta. Painele pohja levinpaperilla vuoratun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Ei haittaa, vaikka osa täytteestä tulisi reunojen yläpuolelle. Pistele pohja haarukalla ja laita jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteiseksi.

Huuhdo ja pilko parsakaali suupaloiksi. Muista käyttää myös hyväkuntoiset kehdet sekä varret kuorittuna ja pieneksi pilkottuna. Höyrytä parsakaali muutama minuutti. Silppua sipulit sekä paprika. Vatkaa munat, maito sekä tuorejuusto sekaisin ja mausta mustapippurilla ja basilikalla. Murenna joukkoon feta ja sekoita joukkoon loput täytteetn ainekset. Paista pohjaa uunisssa n. 5-10 minuuttia. Lisää täyte vuokaan ja paista piirakkaa n. 30 minuuttia. Jos haluaa tehdä isomman piirakan, täytteen voi tehdä esimerkiksi puolitoista- tai kaksinkertaisena ja paistoaikaa lisätä 10 minuutilla. Tarjoa piirakka ainakin hieman jäähtyneenä tai seuraavana päivänä salaatin kanssa.

Ruis-puolukkapuuro: vispipuuron maukkaampi serkku

Ruis-puolukkapuuro

Vispipuuro on varmasti kaikille suomalaisille tuttu väli- ja iltapala. Meillä oli kotona useinkin koulusta tullessa välipalalla puolukka- ja punaviinimarjoista tehtyä vispipuuroa mutta myös ruisjauhoista keitettyä puolukka- tai mustikkapuuroa. Ruispuuron keittäminen vaatii hieman kärsivällisyyttä, että jaksaa haudutella sitä tarpeeksi ja sekoittaa säännöllisesti. Mitään viiden minuutin pikapuuroa se ei ole. Muuten valmistus on hyvin yksinkertaista ja helppoa. Ruis-puolukkapuuro maistuu maidon kera niin lämpimänä kuin kylmänäkin, ja minusta sen kaveriksi kuuluu ehdottomasti hyvä ruisleipä juustolla ja kurkuilla päällystettynä.

Ruis-puolukkapuuro

7 dl vettä
2,5 dl ruisjauhoja
2,5 dl puolukoita tai 2 dl puolukkasurvosta
ripaus suolaa
(2 rkl sokeria)
sokeria pinnalle

Mittaa vesi kattilaan. Sekoita vispilällä jauhot veden joukkoon. Kiehauta puuro ja hauduta miedolla lämmöllä 50-60 minuuttia. Sekoita säännöllisesti, jotta puuro ei tartu pohjaan ja pidä lämpö tarpeeksi matalana, jottei puuro kiehu yli. Lisää puolukat tai puolukkasurvos noin 40 minuutin jälkeen. Mausta suolalla ja ripauksella sokeria. Tarjoa maidon kera.

Ensimmäinen raakakakkuni - mutainen vadelma-suklaakakku ilman pähkinää

Suklaa-vadelmaraakakakku

Jo loppukesästä kälyltä saamani kaakaovoi on seissyt kaapissa ja odottanut raakakakkuresepteihin tarttumista. Ylipäätään ole ollut erityisen innostunut raakakakuista. Tämä johtuu osittain pähkinäallergiastani, koska ainakin yleensä kahviloissa myytävissä raakakakuissa pääraaka-aine on cashew-pähkinä. Toisaalta siitepölyallergioiden ristiallergioihin liittyy usein se, että ylipäätään kaikenlaisten kypsentämättömien hedelmien syöminen aiheuttaa reaktioita. Siksi on oikein luontevaa aina kypsentää kaikki. Siten tilaisuuksia päästä maistamaan raakaleivonnaisia ei juuri ole tullut kenenkään luona kyläillessä tai kahviloissa käydessä. Toisaalta en erityisesti innostu yleisistä ruokatrendeistä. Viime vuoden avocadopastahittikin on vielä kokeilematta. Olen myös huomannut raakakakkureseptejä lukiessani, että meiltä ei löydy useitakaan niissä käytössä olevia raaka-aineita kaapista valmiina. En ole halunnut ostaa aineksia, joita sitten en käyttäisi kuin kerran. Tämä resepti oli nyt kuitenkin niin yksinkertainen, että sen toteuttamiseen ei tarvinnut uusia koko kaapin sisältöä ja kaakaovoikin oli jo valmiina odottelemassa innokasta leipuria.

Vihdoin eilen oli sekä inspiraatiota että aikaa ryhtyä raakakakkupuuhiin. Etsin ohjeita netistä ja erityisesti ohjeita ilman pähkinää, ja löytyihän niitä, mutta enemmän oli pähkinällisiä reseptejä. Tämä on yhdistelmä eri resepteistä. Banaanin voi varmasti jättää reseptistä poiskin ja raaka-aineet tuplata, jos haluaa korkeamman kakun. Kakku maistui meillä kaikille. Kakkua luonnehdittiin mutaiseksi vadelma-suklaakakuksi. Jotenkin tuntui, että kakkua piti syödä aina kunnon lusikallinen, muuten maku ei ollut "kokonainen" eikä niin miellyttävä. Tämän huomasi myös tyttäreni, joka pienen maistiaisen maistettuaan tänä aamuna totesi, ettei kakku ole enää hyvää. Sitten kuitenkin isommat lusikalliset maistuivat ja tätä kakkua olisi saatava myös kevään 5-vuotissynttäreille. Mietitään sitä kuitenkin vielä, vaikkei se välttämättä mikään huono ajatus olekaan. Pohdin myös, että saatan kokeilla seuraavaksi lopusta kaakaovoista raakamoussemaljoja kakun sijaan. 

Suklaa-vadelmaraakakakku

Pohja:

10 taatelia
3 dl manteleita
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl sulatettua kaakaovoita
ripaus suolaa
1 rkl hunajaa

Täyte:

200 g kookoskermaa tai 400 g kookosmaidon kermaosa (ota ylimääräinen vesi talteen ja käytä esim. pannari- tai lettutaikinassa)
1,5 dl sulatettua kaakakovoita
1-1,5 dl kaakaojauhetta
1/2-1 banaania
1 tl vaniljasokeria tai puolikas vaniljatanko
1 dl hunajaa
1-2 dl pakastevadelmia jäisinä

Hienonna monitoimikoneessa taatelit ja mantelit mahdollisimman hienoksi massaksi. Sulata samaan aikaan kaakaovoi vesihauteessa. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Painele pohjataikina leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (halkaisija 20-22 cm) pohjalle.

Valmista täyte. Sekoita kaikki täytteen aineet blenderissä tai sauvasekoittimella yhtenäiseksi seokseksi. Ripottele pohjan päälle hieman vadelmia. Kaada täyte pohjan ja vadelmien päälle ja lisää loput vadelmat. Anna jähmettyä jääkaapissa 1-2 tuntia.

Sloppiaisen Sloppy Joet eli Sotku-Joosepit

Sloppy Joe-leipä

Amerikan keittiön ekskursioni jatkuu. Tämä ruokalaji ei ehtinyt pitkään to do-listalla odotella, vaan tein tätä ihan hetken mielijohteesta selailtuani keittokirjoja ja nettiä. Sloppy Joe tarkoittaa amerikkalaista täytettyä leipää, jossa yleensä hampurilaissämpylän välissä on tomaatilla, Worcesterkastikkeella, paprikalla, ketsupilla ja muilla mausteilla höystettyä jauhelihakastiketta. Lihana käytetään yleensä nautaa mutta myös broilerista, kalkkunasta, possusta tai karitsasta tehdyille kastikkeille löytyi reseptejä. Jossain reseptissä ehdotettiin papujen lisäämistä kastikkeeseen. Ei mielestäni hullumpi ajatus.

Netistä löytyikin kasapäin erilaisia Sloppy Joe-variaatioita. Yhteisiä aineksia niissä olivat jauheliha, Worcesterkastikkeella, sinappi, ketsuppi, tumma sokeri, sipuli, valkosipuli, chili, omenasiiderietikka ja paprika. Omassa versiossani etsin näiden välille tasapainoa ja lopputulos oli mielenkiintoinen yhdistelmä hapanta, makeaa, suolaista ja chiliä. Sämpylät tein aamulla ennen uintireissua ja niihin laitettiin jauhelihakastikkeen lisäksi täytteeksi hieman emmentalia (jossain mainittiin cheddar), sinappia ja ketsuppia. Pelkkä kastike sämpylän välissä maistui myös, mutta silloin mausteita kannattaa laittaa riittävästi, jotta sämpylä ei turhaan laimenna makua. Lisäkkeenä tarjolla oli coleslaw-saalaattia, suolakurkkuja ja vihreää salaattia.

Sotku-Joosepit olivat kyllä hauskaa vaihtelua hampurilaisille ja hot dogeille. Kastikekin pysyi yllättävän hyvin sämpylän sisällä eli ei ollut lopulta erityisen sotkuista syötävää. Hampurilaisiin verrattuna keittiössä pääsi hieman helpommalla, kun ei tarvinnut käsin askarrella pihvejä eikä muita täyteaineksia.

Sloppy Joe eli Sotku-Jooseppi-leivät

500 g luomunaudanjauhelihaa
rypsiöljyä
1-2 isoa valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 rkl tomaattipyrettä
1,5 dl tomaattimurskaa
1 varsi selleriä
(1/2 porkkana)
(kidneypapuja)
vihreä paprika
1 rkl Worcesterkastiketta
1 tl Dijon-sinappia
2 tl muscovadosokeria
1 rkl omenasiiderietikkaa
1 rkl ketsuppia
oman maun mukaan chiliä
mustapippuria
suolaa

Tarjoiluun:

hampurilaissämpylöitä
juustoa esim. cheddar tai emmental
ketsuppia ja sinappia

Paista jauheliha kypsäksi pienissä erissä. Kuullota sipulit öljyssä ja lisää kasvikset sekä tomaattipyre. Kuullota seosta hetki. Lisää liha, tomaattimurska ja mausteet. Anna hautua hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia. Tarkista maku ja mausta vielä mustapippurilla sekä suolalla. Tarjoile hampurilaissämpylän välissä halutessasi juustolla, ketsupilla ja sinapilla maustettuna.

Ameriikan piimäpannarit

Banaani-kanelipannari paistuu

Meillähän on kesän mansikat jo syöty ja on ollut pakko siirtyä kaupan pusseihin. Onneksi on edes pieni pakastin, johon saa kesän makuja tallennettua. Vielä on muutama rasia vattuja jäljellä ja lakkaakin. Jotain ihanaa pitää niistä vielä talven nautinnoksi kehitellä. Jouluna leivoin ensimmäistä kertaa charlottaa ja käytin täytteeseen mustaherukkaa ja valkosuklaata. Ehkä seuraavaksi testaan sitä vadelmasta.

Kiiretön ja runsas aamupala on minusta yksi parhaista ruokahetkistä. Toisaalta hopulla seisaaltaan hotkittu kylmentynyt aamupuuro ja ikuiset kesken jääneet teemukit tulevat varmasti taas tutuksi, kunhan saadaan seuraava pieni sekoittamaan normaalit päivärytmit. Parhaita aamupaloja olen nauttinut Amerikan mantereella ja erityisesti Le Pain Quotidien-leipomoissa. Suosittelen jokaiselle, joka kaipaa turistimatkoilleen kunnon aamiaisen ennen kaupunkikiertelyä. Yksi amerikkalaisista klassikoista on varmasti pannukakkukeko vaahterasiirapilla tarjoiltuna. Testasin joku aika sitten Caroline Brethertonin ja Elena Rosemond-Hoerrin Amerikan keittokirjan Piimäletuja. Tein sekä tavallisia että kaveli-banaaniversioita. Yleensä en käytä leivonnassa banaania, koska siitepölyallergiasta johtuen useat hedelmät eivät sovi minulle ja saan muutenkin helposti yliannostuksen banaanista. Mutta on banana bread myös kokeiltavien leivonnaisten listalla.. 

Piimälettujen taikina oli aika jäykkää ja lisäsinkin siihen vähän enemmän maitoa kuin reseptissä oli neuvottu. Paistaminen oli helppoa ja pannarit hävisivät nopeasti herkkusuiden massuihin. Meillä ei ollut vaahterasiirappia kaapissa valmiina, joten tarjoilin nämä tavallisen vaalean siirapin, mansikoiden ja banaanin kera. Halutessaan päälle sai laittaa myös maapähkinävoita, mantelivoita ja hilloa. Tuhtia ja sopivaa aamupalaa myös rinteeseen tai pulkkamäkeen aikoville.

Piimäpannarit

300 g vehnäjauhoja (käytin puolet täysjyvää ja puolet tavallista)
2 rkl sokeria
(1/2 tl suolaa)
3 tl leivinjauhetta
2,5 dl piimää
0,5 dl maitoa
2 munaa
50 g sulatettua voita (lisäksi voin ja rypsiöljyn seosta paistamiseen)

Sekoita kuivat aineet. Vatka toisessa kulhossa piimä, munat ja voisula. Sekoita piimäseos vähitellen jauhojen sekaan tasaiseksi paksuksi taikinaksi. Maidon voi sekoittaa myös piimäseokseen tai tässä vaiheessa, jos taikina on liian paksua. Anna seistä n. 30 minuuttia.

Kuumenna pannu ja siinä voita tai voin ja rypsiöljyn seosta. Annostele haluamasi määrä taikinaa. Paista pannaria keskilämmöllä, kunnes sen reunat ovat kiinteät ja letun pinnalle ilmestyy pieniä kuplia, jotka puhkeavt ja jättävät pintaan pieniä reikiä.

Käännä lettu ja paista vielä 1-2 minuuttia toiselta puolelta. Tarjoa heti tai pidä lämpimänä uunissa. Tarjoile siirapin ja tuoreiden marjojen kera.

Banaaniversio: Lisää ripaus kanelia ja banaanin viipaleita letun päälle, kun olet paistamassa sitä ensimmäiseltä puolelta. Muuten paista ohjeen mukaan.

Pannarikeko