 |
| Kinkku-juustosarvia |
En tiedä, onko haaskaus yksi kuolemansynneistä, mutta mun listalla se nousee aika korkealle, vaikken synteihin sinänsä uskokkaan. Rahan haaskaus, ajan haaskaus, ruuan haaskaus, elämän haaskaus... erilaisia haaskauksen muotojahan kyllä riittää. Tietysti nämä ovat myös hyvin tulkinnallisia juttuja, koska jonkun mielestä tietyn homman tekeminen vaikka nyt Kauniitten ja rohkeitten katsominen on suurinta ajan haaskausta ikinä, kun taas jonkun toisen mielestä ei omaa aikaansa paremmin voisi käyttää. Suurinta tuhlausta on kuitenkin mun mielestä elämän haaskaus - oman tai muiden. Mun harrastuksiin kuuluu elämän haaskauksen vähentäminen muun muassa kaupan -30% ja -50%-tarroitettuja tuotteita hyödyntämällä. Varsinkin kaikki luomuelukkatuotteet on mulle sellaisia, et heti kun näen tarran, alan miettiä, mitä voisin tehdä, että pelastaisin paketin hyllystä ja olisi senkin possuparan tai nautaraukan elämällä ollut muu tarkoitus kuin joutua kaupan sekajätteeseen. Tietenkin parasta olisi, ettei sellaisia tuotteita edes kaupan hyllylle ilmaantuisi, joita kukaan ei osta, ja eläinten syönnin radikaali vähentäminen olisi ylipäätään mielestäni oikein hyvä tavoite. Mutta oli tästä mun harrastuksesta hyötyä tai ei, niin silti tätä touhua varmasti jatkan tulevaisuudessakin, ja tuohan se kauppareissuihin pientä yllätysmomenttia, kun kyttää, mitä hyllyiltä löytyisi omassa keittiössä hyödynnettäväksi.
Viimeisimpiä yllätysruokia on olleet muun muassa naudan keittolihasta tehty lihapata, jota haudutin neljä tuntia 125 asteessa. Olihan se mureaa - ja halpaa - evästä. Eilen puolestaan sattui silmääni luomukinkkusuikalepussi. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi sellaisen olen ostanut. En luomuna koskaan, mutta joskus edellisessä elämässä vuosia sitten pitsan päällisiksi. Aattelin, et kyllähän mä tästä jotain saan pyöräytettyä. Kaapissa elelevästä hapanjuuresta taikina, juuston kanta palasiksi, sekaan hieman valkosipulia, mustapippuria ja alekinkkua. Rullalle käärittyinä näistä syntyi oivia juusto-kinkkusarvia. Kohottelin sarvia muutaman tunnin jääkapissa ja uunin lämpenemisen ajan vielä pöydällä ja koostumus oli kyllä oikein hyvä. Tämä pelastus miellytti kaikkia iltaruokapöydässä ja maistuivat eväänä vielä tänäänkin. Mukavaa jatkoa viikonlopun leivontasarjalle, joka alkoi perjantaina leivän leipomisella, jatkui lauantaina laskiais- ja rahkapullilla ja päättyi näihin sarviin eilen. Huomenna varmaan taas pistän uunin lämpimäksi. Leipominen kun on niin hauskaa.
Kinkku-juustosarvet (n. 12 sarvea)
285 g vehnäjauhoja
10 g hiivaa
90 g hapanjuurta
175 g vettä
1/2 tl hunajaa
7 g hienoa merisuolaa
Väliin:
kinkkusuikaleita
juustoa
mustapippuria
valkosipulia
Päälle:
kananmunaa voiteluun
seesaminsiemeniä
Sekoita taikinan aineet monitoimikoneessa ja vaivaa 10 minuuttia. Lisää suola ja vaivaa vielä 5 minuuttia. Anna taikinan levätä noin 40 minuuttia. Leivo taikinasta yksi tai kaksi pullaa ja anna niiden levätä noin 10 minuuttia. Kauli ympyräksi. Jaa ympyrä kuuteen tai kahdeksaan osaan sen koosta riippuen. Levitä täytettä jokaisen kolmion leveään päätyyn ja kääri sarveksi. Aseta pellille ja kohota kylmässä joitain tunteja tai huoneenlämmössä tunti tai puolitoista. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele sarvet munalla ja ripottele päälle siemeniä. Paista uunissa noin 15 minuuttia ja nauti lämpiminä hyvän mustan teen tai maidon kanssa.
 |
| Sarvet tyylikkään rempseinä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti