Kushari - katuruokaa Egyptistä

Kushari

Tässä on meidän perheen uusi lemppari arkiruuaksi! Tehtäisiin tätä varmasti joka viikko, jos metriselle maistuisi yhtä hyvin kuin vanhemmille. Kushari on yksinkertaista katuruokaa Egyptistä. Ohje on Vegestania-kirjasta, jossa sanottiin, että samankaltaisia ruokia on ruokina myös esim. Iranissa ja Afganistanissa. Kullankeltaiseksi kuullotettu sipuli on tämän ruuan ehdoton kruunu, ja resepti todistaa mielestäni hienosti, kuinka myös halvoista raaka-aineista saa oikeaa herkkuruokaa. Kokeilkaa kaikki, joiden maha kestää reilun annoksen linssejä. Namsk.

Kushari

1 dl basmatiriisiä
2 dl pientä pastaa (laitoin pientä simpukkamakaronia)
1 dl ruskeita linssejä
3 isoa sipulia
öljyä paistamiseen
1-2 vihreää chiliä
2 valkosipulinkynttä
2 dl tomaattimurskaa tai 5 isoa tomaattia
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl punaviinietikkaa (laitoin balsamicoa, koska ei ollut muuta)
1/2 dl vettä
suolaa, mustapippuria

Laita riisi kiehumaan. Huuhdo linssit ja keitä ne kypsiksi vedessä tai kasvisliemessä. Siivuta kaksi sipulia ja kuullota ne rapeiksi ja ruskeiksi öljyssä. Siirrä sipulit kulhoon odottamaan. Siivuta loput sipulit ja silppua valkosipulit sekä chili. Kuullota sipulit ja chili hyvin öljyssä. Lisää tomaatti ja anna hautua hetki. Lisää tomaattipyree, etikka, vesi ja mausteet ja hauduta sen aikaa, kun pasta keittyy. Kokoa annokset lautaselle. Lusikoi päällekäin riisiä ja pastaa. Lisää linssejä, tomaattikastiketta ja lopuksi paahdettua sipulia. Tämän ruuan kanssa syödään usein tulista kastiketta. Meillä oli tarjolla lisäksi vihreää salaattia ja jogurttia.

Korianteri-seesami-lohikääryleet

Lohta tulee syötyä jos ei pari kolme kertaa niin ainakin kerran viikossa. Perinteiset paistetut perhoset tai uunilohi alkaa välillä kyllästyttää samoin kuin savulohi. Kehittelin sitten jotain vähän erilaista. Erilaiset kääryleet kiehtoo mua. Niiden sisään saa piilotettua kaikenlaista hyvää, joka myös säilyy salaisuutena kääryleen avaamiseen asti. Kaalikääryleet on olleet aina mun suurta herkkua. Muistelen, että joskus kuuden vanhana oon syöny tosi hyviä kaalikääryleitä Unkarissa. Muisto voi olla värittynyt, mutta joka tapauksessa siihen liittyy auringonpaistetta ja ruokailua ulkosalla köynnöskasvien varjossa.

Mietin miten leikkaisin lohen, jotta saisin sen kääryleisiin sopiviksi paloiksi. Mietin lohen siivuttamista graavilohityyliin mut päädyin sitten lopulta leikkaamaan lohen keskipalan poikittain noin sentin levyiksi. Tein kaksi levyä ja loput kuutioin pakkaseen odottamaan myöhempää ruuanlaittoa. PItää seuraavalla kerralla koittaa vaikka siivuttamista, niin selviää kumpi on parempi tapa. Täytteeseen hain aasialaista vivahdetta soijakastikkeella, inkiväärillä, limellä ja korianterilla. Maistuivat. Pitää tehdä toistekin.

Korianteri-seesami-lohikääryleet

keskipala lohta, noin 700 g
nippu korianteria hienonnettuna
valkosipulia
pari senttiä inkivääriä raastettuna
vihreä chili
seesaminsiemeniä
soijakastiketta
limen raastettu kuori ja mehu
mustapippuria
suolaa

Silppua kaikki täytteen aineet tai hienonna tehosekoittimessa. Leikkaa lohi laatoiksi. Levitä täyte ja pyöritä mahdollisimman tiukaksi rullaksi. Sulje coktailtikuilla ja leikkaa annospaloiksi. Paista pannulla tai uunissa. Tarjoa kuohkean riisin ja raikkaan salaatin sekä limen kanssa.

Focaccia

Oliivi-focaccia

Luulenpa, että tästä leivästä pitävät kaikki, vaikka Jutta onkin pistänyt kaikki tällaiset pullaleivät pannaan. Kelpuuttaisin kyllä Jutan mukaan salille mua reenaamaan, mutta keittiöön en häntä juurikaan huoli, vaikka hänellä ihan hyviä pointteja yleensä onkin. On kuitenkin kaksi, joista en luovu: pasta ja leipä. Ihmiskunnan merkittävimmät innovaatiot, ehdottomasti. Hapanjuurella leipominen on nyt hetken tauolla. Laitoin kyllä tänään rusinat likoamaan, et katsotaan saanko oikean rusinahapanjuuren aikaiseksi. Ihan jännittää. Mut leipäähän saa ilman juurtakin ja hyvää leipää. Focaccia on helppoa ja nopeaa myös arki-iltana, kun vain ajoittaa hommat oikein. Tätä mutustettiin meillä viime viikolla muistaakseni jonkun pasta-annoksen seurana. Oli namia.

 Focaccia

400 g jauhoja (laitoin sekaisin täysjyvää ja erikoisvehnäjauhoja)
300 g vettä
15 g hiivaa
1 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa ja sormisuolaa pinnalle
1/2 dl oliiviöljyä sekä loraus pinnalle
rosmariinia, oliiveja, kirsikkatomaattia, perunaa tms. pinnalle oman maun mukaan

Sekoita taikinan ainekset, paitsi suola, ja anna taikinan alustua yleiskoneessa 10 minuuttia. Lisää suola ja vaivaa vielä 5 minuuttia. Kohota noin tunti. Levitä vuokaan ja kohota kaksinkertaiseksi eli noin 30 minuuttia. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Tee kohonneeseen leipään sormella kuoppia ja ripottele pinnalle täytteet sekä suola ja öljy. Paista noin 20 minuuttia uunissa. 

Maapähkinäblondiet

Maapähkinäblondie

Eihän hyvää brownieta voita kyllä mikään. Suklaa on aina suklaata ja siksi aina hyvää. Mutta johtuneeko hiusten väristä, mutta kyllä myös blondie saa tämän tytön suupielet kohoamaan. GRV:n viime numerossa oli blondie kinuskikuorrutuksella. Oon aiemmin tehnyt blondieita Ruokalasta löytyvän mielestäni oikein hyvän ohjeen mukaan. Tämä on nyt oma muunnelma, mutta kuorrutus on GRV:stä, koska jokin tuossa kinuskikuorrutuksessa kiehtoi. Tätä herkkua riittää ihan pieni biitti ja maistuu sekä kahvin että teen ja tietenkin raikkaan rasvattoman maidon kumppanina. Pitää kokeilla tässä kevään ja valon lisääntyessä uusia muunnelmia tästä. Nyt talven pimeyden jäädessä taakse, on oikein sopivaa siirtyä myös ruoka-ajatuksissa vaaleampiin ja kepeämpiin sävyihin ja makuihin. Ensimmäisiä parsoja ja uusia perunoita odotellessa...

Maapähkinäiset blondiet

200 g voita
1 dl ruokosokeria
1 1/2 dl muscovadosokeria
1/2 dl maapähkinävoita
1 tl vaniljasokeria
3 kananmunia
2 1/2 dl murskattuja manteleita
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
100 g valkosuklaata ja maitosuklaata rouheena

Kuorrutus

100 g voita
2 dl fariinisokeria
1/2 dl kerma
2 dl tomusokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vatkaa voi ja sokerit. Lisää kananmunat yksitellen kovasti vatkaten. Yhdistä mantelit, jauhot, levinjauhe ja suola. Sekoita taikinaan. Lisää myös rouhitut suklaat. Levitä vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 25-30 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä.

Tee kuorrutus. Sulata voi ja lisää fariinisokeri ja kerma. Kiehauta seos. Siivilöi tomusokeri sekaan ja sekoita. Levitä kuorrute jäähtyneen piirakan päälle ja koristele.

Omenapiirakkaa filotaikinasta

Omenabaklawaa

Tässä on piirakka jolla varmasti lähtee makeannälkä. Erittäin tyjyä tavaraa. En ollu tehny koskaan baklawaa ja muutenkaan en pähkinäallergikkona sitä oo missään rohjennut maistaa. Filotaikinasta on aina hauska kokeilla uusia juttuja, koska se taipuu niin hyvin sekä makeisiin että suolaisiin leipomuksiin. Päätin kuitenkin vähän muokata alkuperäisiä baklawareseptejä, koska jotenkin tuntui, että pelkkä filotaikina, voi ja sokerisiirappi pähkinöineen voisi olla meidän perheelle vähän liiallisen tuhtia. Laitoin sitten väliin myös vähän kanelia ja omenaa. Ehkä sinne olisi sopinut jogurttikin, niin olisi saanut suomalaisempaa omenapiirakan tuntua, mut tällä kertaa päädyin tällaiseen kuivempaan versioon. Pähkinät korvasin manteleilla. Ruusuvettäkin hain lähi-itämaisesta kaupasta. Siinä oli kyllä niin viehkeä tuoksu, että pitänee kokeilla johonkin muuhunkin ruokaa tässä piakkoin.

Piiraasta tuli aika isokokoinen meidän kolmen hengen perheelle ja on pakko tunnustaa, että ihan kaikkea ei pystytty syömään. Olisi ehkä pitänyt viedä osa työpaikalle maistiaisiksi tai sitten tehdä puolesta taikinasta jotain suolaista. Luultavasti seuraavalla kerralla teen niin. Eli oppiin on varaa aina myös keittiöpuuhissa. Mutta piiras maistui sellaisenaan ja jäätelön kanssa. Ruusuveden maku jäi yllättävän laimeaksi, vaikka siirapissa se maistui kivasti. Sitä pitää nyt tosiaan pian kokeilla taas uudelleen, että tulee pullosta käytettyä enemmän kuin yksi teelusikallinen.

Omenabaklawa:

500 g filotaikina

125 g voita sulatettuna

2 1/2 dl mantelia rouhittuna

3/4 dl rusina

1 omena pieninä kuutioina

kanelia

Siirappi:

1 1/2 dl vettä

2 1/2 dl sokeria

1/2 tl sitruunanmehua

1 tl ruusuvettä

Anna filotaikinan sulaa paketissaan ja käsittele sitä pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista siirappi. Sekoita kattilassa sokeri, vesi ja sitruunanmehu. Keitä ja anna kiehua hiljaa noin 10 minuuttia eli kunnes seos paksunee. Pidempi haudutus tekee siirapista paksumpaa. Lisää lopuksi ruusuvesi ja jäähdytä siirappi.

Valmista baklawa. Sulata voi. Kuutioi omena ja rouhi mantelit. Voitele uunivuoka voisulalla. Aseta yksi taikinalehti vuoan pohjalle ja sivele lehti voisulalla. Ripottele sille mantelirouhetta ja omenaa. Pane seuraava kerros taikinaa päälle ja sivele taas voisulalla, lisää mantelirouhetta ja omenaa sekä kanelia. Laitoin kanelia joka toiseen väliin. Jatka kunnes kaikki taikinalevyt on käytetty. Viimeiseksi tulee voilla sivelty taikinalevy ja sen päälle mantelia. Leikkaa lopuksi piiras veitsellä vinoneliöiksi. Paista 160 asteessa, noin 40 minuuttia. 

Nosta kuuma piiras uunista. Kaada kylmä siirappi välittömästi piiraan päälle. Tarjoa jäähtyneenä irrallisina palasina.

Kinkku-juustosarvia

Kinkku-juustosarvia

En tiedä, onko haaskaus yksi kuolemansynneistä, mutta mun listalla se nousee aika korkealle, vaikken synteihin sinänsä uskokkaan. Rahan haaskaus, ajan haaskaus, ruuan haaskaus, elämän haaskaus... erilaisia haaskauksen muotojahan kyllä riittää. Tietysti nämä ovat myös hyvin tulkinnallisia juttuja, koska jonkun mielestä tietyn homman tekeminen vaikka nyt Kauniitten ja rohkeitten katsominen on suurinta ajan haaskausta ikinä, kun taas jonkun toisen mielestä ei omaa aikaansa paremmin voisi käyttää. Suurinta tuhlausta on kuitenkin mun mielestä elämän haaskaus - oman tai muiden. Mun harrastuksiin kuuluu elämän haaskauksen vähentäminen muun muassa kaupan -30% ja -50%-tarroitettuja tuotteita hyödyntämällä. Varsinkin kaikki luomuelukkatuotteet on mulle sellaisia, et heti kun näen tarran, alan miettiä, mitä voisin tehdä, että pelastaisin paketin hyllystä ja olisi senkin possuparan tai nautaraukan elämällä ollut muu tarkoitus kuin joutua kaupan sekajätteeseen. Tietenkin parasta olisi, ettei sellaisia tuotteita edes kaupan hyllylle ilmaantuisi, joita kukaan ei osta, ja eläinten syönnin radikaali vähentäminen olisi ylipäätään mielestäni oikein hyvä tavoite. Mutta oli tästä mun harrastuksesta hyötyä tai ei, niin silti tätä touhua varmasti jatkan tulevaisuudessakin, ja tuohan se kauppareissuihin pientä yllätysmomenttia, kun kyttää, mitä hyllyiltä löytyisi omassa keittiössä hyödynnettäväksi.

Viimeisimpiä yllätysruokia on olleet muun muassa naudan keittolihasta tehty lihapata, jota haudutin neljä tuntia 125 asteessa. Olihan se mureaa - ja halpaa - evästä. Eilen puolestaan sattui silmääni luomukinkkusuikalepussi. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi sellaisen olen ostanut. En luomuna koskaan, mutta joskus edellisessä elämässä vuosia sitten pitsan päällisiksi. Aattelin, et kyllähän mä tästä jotain saan pyöräytettyä. Kaapissa elelevästä hapanjuuresta taikina, juuston kanta palasiksi, sekaan hieman valkosipulia, mustapippuria ja alekinkkua. Rullalle käärittyinä näistä syntyi oivia juusto-kinkkusarvia. Kohottelin sarvia muutaman tunnin jääkapissa ja uunin lämpenemisen ajan vielä pöydällä ja koostumus oli kyllä oikein hyvä. Tämä pelastus miellytti kaikkia iltaruokapöydässä ja maistuivat eväänä vielä tänäänkin. Mukavaa jatkoa viikonlopun leivontasarjalle, joka alkoi perjantaina leivän leipomisella, jatkui lauantaina laskiais- ja rahkapullilla ja päättyi näihin sarviin eilen. Huomenna varmaan taas pistän uunin lämpimäksi. Leipominen kun on niin hauskaa.

Kinkku-juustosarvet (n. 12 sarvea)

285 g vehnäjauhoja
10 g hiivaa
90 g hapanjuurta
175 g vettä
1/2 tl hunajaa
7 g hienoa merisuolaa

Väliin:

kinkkusuikaleita
juustoa
mustapippuria
valkosipulia

Päälle:

kananmunaa voiteluun
seesaminsiemeniä

Sekoita taikinan aineet monitoimikoneessa ja vaivaa 10 minuuttia. Lisää suola ja vaivaa vielä 5 minuuttia. Anna taikinan levätä noin 40 minuuttia. Leivo taikinasta yksi tai kaksi pullaa ja anna niiden levätä noin 10 minuuttia. Kauli ympyräksi. Jaa ympyrä kuuteen tai kahdeksaan osaan sen koosta riippuen. Levitä täytettä jokaisen kolmion leveään päätyyn ja kääri sarveksi. Aseta pellille ja kohota kylmässä joitain tunteja tai huoneenlämmössä tunti tai puolitoista. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele sarvet munalla ja ripottele päälle siemeniä. Paista uunissa noin 15 minuuttia ja nauti lämpiminä hyvän mustan teen tai maidon kanssa.

Sarvet tyylikkään rempseinä

Karitsanmaksaa ja vihreää paprikaa

Karitsanmaksaa pitaleivän välissä

Mä oon aina tykänny maksasta. Ehkä joskus aivan pienenä en ole välittänyt siitä, mutta omien muistikuvieni mukaan, maksa on ollu mun mielestä aina tosi hyvää. Nykyäänkin ainoa liharuoka, mitä ravintolassa syön, on maksapihvit. Puolukka, maksa ja sipuli, namnam. Kuitenkin luomunaudan maksaa on ollut ainakin täällä Tampereella tosi vaikea löytää. Hoksasin tässä taannoin, että Kauppahallin Lammasliikkeessähän voisi olla lampaanmaksaa ja olihan siellä. Ostin heti puoli kiloa sen kummemmin ajattelematta, mitä siitä laitan. Muistelin kyllä, että jossain kirjassa olin nähnyt karitsanmaksaohjeita. Selaisin sit kirjojani ja parhaalta vaikuttavat reseptit löytyivät taas Ruokakulttuuri islamin maissa -kirjasta. Siellä oli kaksi reseptiä, joita molempia suositeltiin syötäväksi pitaleivän välissä. Ajattelin, että onpahan ainakin eksoottisempaa pitaa meillä perjantaipäivälliseksi.

Toisessa ohjeessa, joka löytyy alla, oli toisena tärkeän elementtinä vihreä paprika. Toiseen tuli valkosipulia ja punaista chiliä. Pidimme yllättäen mieheni kanssa enemmän tästä vihreällä paparikalla höystetystä somalialaisesta versiosta, vaikka yleensä emme vihreästä paprikasta juurikaan perusta. Lisäksi paistoin pitaleipiä ja tein valkosipulimajoneesia eli aliolia. Sitä taidettiin toisessa reseptissä suositellakin maustekastikkeeksi. Lisäkkeeksi ehdotettiin myös erilaisia pikkelsejä, jotka korvasin perinteisillä suolakurkuilla.Yhdistelmää kevensi tomaatti ja salaatti. Karitsa, maksa, vihreä paprika ja valkosipuli olivat maukas yhdistelmä. Eksoottista mutta myös niin tuttua.

Paistettu maksa (Somalia)

2 isoa sipulia
öljyä
400 g naudan tai karitsan maksaa
suolaa
1/2 tl paprikajauhetta
1 tl juustokuminaa
1 vihreä paprika

Kuutioi maksa ja hienonna sipuli ja paprika. Kuumenna pannussa öljyä. Paista maksapaloja niin että ne ruskistuvat. Lisää mausteet, paprika ja sipuli. Paista vielä hetki. Tarjoa pitaleivän välissä valkosipulimajoneesin ja lempilisukkeiden kanssa.

Karitsanmaksaa kahdella tavalla