Olut-sipulipiirakka

Olut-sipulipiirakka

Sipuli tuo monen lapsen inhokki. Päpivittäin lukuisat sipuliarkeologit etsivät tarkoilla silmillään mitä pienimmät sipulipalat ruuasta kuin ruuasta ja keräävät silpun lautasen reunalle. Onhan paistetun sipulin koostumuksessa todella jotain etana- tai matomaista, värikään ei usein ole kummoinen ja makukin on jo annettu osaksi ruokaa. Miksi sitten syödä sipulit "pullasta"?

Viime kuukausina olen opinnoissa tutustunut THL:n Fineli-palveluun, josta voi katsoa jokaisen syömänsä ruoka-aineen ravintoainekoostumuksen. Ravintoarvoja voi laskea myös ruokakorin sisällön perusteella. Suosittelen tutustumaan, jos ravintoarvot kiinnostavat. Jos verrataan vaikka perunaan, on sipulissa vähemmän energiaa mutta melkein yhtä paljon proteiineja. Kalsiumia, kaliumia, folaattia ja magnesiumiakin löytyy ihan kivasti, vaikkei sipuli erityisen ravinnerikasta ruokaa olekaan. Mutta ravintoainetiedot sikseen. Tärkein syy syödä sipulia on tietenkin sen huikea maku, joka pääsee oikeuksiinsa esimerkiksi tässä piirakassa. 

Tämän olut-sipulipiirakan resepti on mukailtu Glorian ruoka & viini-lehden usean vuoden takaisesta spelttisestä sipulipiirakasta. Tässä ohjeessa on spelttijauhojen sijasta täysjyvävehnäjauhoja sekä hieman spelttimannaryynejä tuomassa rapsakkuutta. Koko taikinan voi tehdä myös kokojyvä spelttijauhoista tai vehnäjauhoista ihan oman maun mukaan. Sipuleita (tässä salotti-, kelta- ja punasipulia) on haudutettu tummassa oluessa. Päällä on runsaasti gryere-juustoa ja mausteena timjamia. Piirakka on leivottu hauskaan pyöreään muotoon, josta saa kivoja siivuja balsamicolla maustetun salaatin kanssa syötäväksi. Erinomaista talviruokaa ja maistuu myös uudelleen lämmitettynä.

Olut-sipulipiirakka

Pohja

4 dl täysjyvävehnäjauhoja tai spelttijauhoja

1 dl mannaryynejä (speltti tai tavallisia)

ripaus suolaa, jos haluaa

100 g voita

1 prk (250 g) maitorahkaa

Täyte

1 iso salottisipuli

3 keltasipulia

3 punasipulia

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä paistamiseen

1 dl tummaa olutta

2 rkl hunajaa

suolaa

kuivattua timjamia (tuoretta tai kuivattua)

mustapippuria

80-100 g gryere-juustoa

kananmuna piirakan reunojen voiteluun

Valmista pohja. Nypi jauhot ja voi keskenään. Sekoita joukkoon maitorahka. Laita taikina jääkaappiin peitettynä täytteen valmistamisen ajaksi.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Valmista täyte. Kuori ja pilko sipulit ohuehkoiksi lohkoiksi ja silppua valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipulit. Paista keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää hunaja, timjami ja olut. Anna porista välillä sekoitelle, kunnes neste on haihtunut. Maista ja lisä mustapippuri ja hieman suolaa. Raasta juusto.

Ota taikina jääkaapista ja kaada se jauhotetulle pöydälle. Taikinan voi muotoilla myös suoraan leivinpaperin päälle. Kauli taikina pyöreäksi n. 30-35 cm halkaisijan ympyräksi. Taikina saa olla noin 3-5 mm paksua. Kaada sipulitäyte pohjan keskelle ja levitä ympyrän muotoon siten, että reunoille jää n. 5 cm tyhjää tilaa. Lisää juusto sipuliseoksen päälle. Rypytä piirakan reunat kohti keskustaa. Voitele taikinapinta vielä kananmunalla. Paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia eli kunnes piirakkapohja on paistunut ja pinta hieman ruskistunut. Anna jäähtyä hetki ja nauti maukkaan salaatin sekä oluen kera.

Appelsiinia, laventelia ja suklaata

Suklaapikkuleipätaikinaa appelsiininkuorella

Kun tulee kevät ja kesästä vihjaileva vihreys sinnikkäästi työntää vielä hentoa päätään mitä pienimmistäkin rakosista, lumenkin keskeltä, ja aurinko ravitsee, niin moni kääntää myös keittiössä kurssia keveämpään, kohti rapsakkaa ja raikasta. Syksyiset päivät taas eivät usein voisi tuntua harmaammilta, illat pimeämmiltä ja yöt loputtomimmilta. Samalla syttyvät kynttilät ja ulkovalot, kodeissa kietoudutaan tunnelmallisiin väreihin ja sitten saadaan ensilumi. Myös keittiössä kesän kuohuvat vaihtuvat tummiin ja tuhteihin punaisiin, padat porisevat hitaasti ja hartaasti, onnekkaimmilla leivinuunin lämmössä, ja tuoksut sekä maut muuttuvat aromakkaiksi ja täyteläisiksi.

Ostin jo jokunen kuukausi sitten maustelaventelia pikkuleipiä varten. Purkki osui silmään useampaan kertaan vielä alkusyksylläkin, mutta jotenkin kai aika ei ollut vielä oikea. Se oikea aika tuli siihen samaan aikaan kuin joka vuosi minusta tuntuu, että voiko enää tulla pimeämpää - ja sitten alkavat Tampereen valoviikot. Samalla kai viimeisetkin kesän toiveet karisevat ja voi antautua syksylle ja talvelle. Kun ulkona kaikki pelkistyy ja kauneus on kuurassa varvun oksalla, voi keittiössä hyvin vetää hieman överiksi. Enkä tarkoita mässäilyä tai ahmimista vaan kaikkien aistien ravintoa. Katetaan pöytään liina, sytytetään kynttilät, panostetaan ehkä jälkiruokaan, että voidaan vielä hetki olla yhdessä saman pöydän ääressä.

Tuli siis vihdoin aika kaivaa se laventelipurkki esiin. Perheen muut jäsenet nauttivat enemmän näiden pikkuleipien appelsiiniversioista, mutta aion kyllä vielä kokeilla laventelia pikkuleipien lisäksi myös mutakakussa tai brownieissa laventeliteetä unohtamatta.

Suklaapikkuleivät laventelilla tai appelsiinilla maustettuna

200 g voita
1,5 dl sokeria
3/4 dl muscovadosokeria
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl espressojauhetta
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna
1 tl kuivattua maustelaventelia tai
1 appelsiinin raastettu kuori

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit. Sekoita kuivat aineet ja lisää voi-sokerivaahtoon. Sekoita murumaiseksi seokseksi ja lisää suklaarouhe sekä valitsemasi mausteet. Pyörittele palloiksi tai jätä rosoisemmiksi keoksi. Paista 150 asteessa noin 10-15 minuuttia. Lyhyemmällä paistoajalla keskusta jää hieman tahmeaksi.

Laventelia taikinassa

Pallerot matkalla uniin

Lopputulos

Mac 'n' cheese - täydellistä täyttymysruokaa

Juustomakaronia

Olen lueskellut suurella mielenkiinnolla Hulluilta päiviltä ostamaani kirjaa "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea?", jonka on kirjoittanut Karen De Billon. Vaikka en kuuluu ranskalaisten kasvatusmetodien suuriin ihailijoihin ja olen enemmän italialaisen ruuan ystävä, on kirjassa ollut paljon mielenkiintoisia vertailuja etenkin pohjoisamerikkalaisen ja ranskalaisen ruokakulttuurin ja lasten kasvatuksen välillä. De Billon laati Ranskassa viettämänsä vuoden aikana ranskalaisen ruokasäännöstön, joita hän keskustelujen, lukemansa ja tarkkailun kautta kirjassa yrittää pistää käytäntöön. Näiden sääntöjen avulla ruokailutavat ja -kulttuuri siirtyvät seuraaville ranskalaisille sukupolville: kolmevuotiaat lapset käyttävät mutkattomasti haarukkaa ja veistä, kaikkea uutta maistellaan riemuiten, kukaan ei valita ruokapöydässä, vaan ruokailu on nautinto. 

Yksi ruokasäännöistä koskee tunnesyömistä tai ylipäätään tunteiden liittämistä syömiseen. Ruokaa ei pitäisi antaa lapsille lohdukkeeksi, eikä sitä pitäisi myöskään käyttää kiristysvälineenä. Siten amerikasta tuttu comfort food eli lohturuoka, on ainakin De Billon ruokasäännöstön mukaan ranskalaisille täysin älytön käsite. Ruualla ei pitäisi lohduttautua, eikä yrittää parantaa huonoa oloa. Mutta on ranskalaisilla, lapsilla ja aikuisilla, varmasti myös lempiruokia sekä ruokia, jotka tuovat mieleen hyviä ja lämpimiä muistoja. Eli voi lohturuokaa lähestyä myös yhteisten muistojen ja yhdessä jaettujen ruokakokemusten näkökulmasta. Niin kuin elämän hyvät kokemukset ylipäätään myös ruoka täyttää meistä muutakin kuin massumme. Olisiko siis kyseessä lohturuuan sijasta täyttymysruoka - maistuva ruoka, joka kerta toisensa jälkeen, turvallisessa ympäsristössä ja kannustavassa seurassa nautittuna täyttää meidät äärimmilleen.

Kutsuu näitä ruokia lohturuuaksi tai vain ruuaksi, on amerikkalaisessa keittiössä useita arki- ja juhlareseptejä, joista voi hakea täyttymystä. Juustomakaroni eli macaroni and cheese taitaa olla yksi amerikkalaisten lasten klassikkoherkuista, niin kuin makaronilaatikko suomalaislapsille. Tämä resepti on muunnos Anna Olsonin juustomakaronireseptistä. Korvasin osan tuorejuustosta Koskenlaskija-sulatejuustolla ja lisäsin juustokastikkeeseen yhden munan. Myös muita juustoja, kuin reseptissä mainittuja voi tietenkin käyttää, jos jotain jämiä on kaapissa käyttämättä lojumassa.  En tiedä, onko tämä täydellinen juustomakaroniresepti mutta lähelle menee.

Mac 'n' cheese eli juustomakaronia uunissa

300 g isoa makaronia tai keskikokoista putkiapastaa
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
raastettua muskottipähkinää
1,5 dl raastettua gryere-juustoa
1 dl raastettua cheddar-juustoa
1/4 pakettia koskenlaskijajuustoa
1/2 pakettia maustamatonta tuorejuustoa
1-2 munaa
korppujauhoja

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Laita pastavesi kiehumaan ja valmista samalla juustokastike. Kun vesi kiehuu, lisää suolaa ja pasta. Keitä paketin ohjeen mukaan, mutta jätä kuitenkin napakaksi. Sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot. Anna kypsyä hetki, mutta älä ruskista. Lisää maito jatkuvasti sekoittaen, jotta kastike ei paakkuunnu. Anna porista hiljalleen välillä sekoittaen. Raasta juustot. Lisää muskottipähkinä kastikkeeseen sekä sulatejuusto ja tuorejuusto. Sekoita tasaiseksi. Lisää juustoraaste ja sekoita. Ota kattila liedeltä ja vatkaa munan rakenne rikki. Lisää kastikkeeseen koko ajan sekoittaen. Lisää kypsät ja valutetut makaronit. Kaada laakeaan uunivuokaan ja ripottele pinnalle korppujauhoja tai kuivasta leivästä tehtyjä muruja. Paista uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes ruoka kuplii ja on hieman ruskistunut reunoilta. Anna jäähtyä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Raaka-aineita

Mac 'n' cheese valmiina uuniin

Juustomakaronia ja salaattia

Hirvimoussakaa

Hirvimoussaka

No niin, tässä tulee vuoden tauon jälkeen ensimmäinen blogikirjotus. Äkkiä on aika vierähtänyt. Muutaman kerran on kirjoittaminen ollut mielessä, mutta nyt syksyä kohti useammin. Pari viikkoa oon myös miettinyt, että olisi kiva käyttää hirvenlihaa taas pitkästä aikaa. Yleensä oon tehnyt syksyisin hirvenlihapyöryköitä, joita nyt tehtiin tämän ruuan sivussa. Sain sitten idean, että voisinkin tällä kertaa tehdä moussakaa hirvenjauhelihasta lampaan sijaan. Tuntui, että hirvimoussaka sopisi myös tänne blogiin, jos vaikka aloittaisin tästä uuden bloginkirjoitusputken. Saa nähdä kuinka käy opiskelujen, töiden ja kotiarjen lomassa. Aloitin syksyllä opiskelemaan ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistossa. Itseäkin ihan kiinnostaa, kuinka uudet opit tulevat näkymään omassa keittiössä ja lautasella - sekä täällä blogissa.

Moussakan perusresepti on Hallenbergin ja Perhon kirjasta Ruokakulttuuri islamin maissa. Tämä on kyllä paras moussakaresepti, jonka olen löytänyt. Muutenkin olen kyllä ihastunut tähän kirjaan ja oon tainnut sitä täällä aiemminkin hehkuttaa. Kannattaa tutustua, jos on vailla sekä tietoa että reseptejä islamin maista. Hallenbergin ja Perhon reseptillä moussakasta ei tule liian löysää, reseptissä ei ole ollenkaan perunaa ja hauskana lisänä tässä on mausteena kanelia. Kokeilemisen arvoista ehdottomasti. Moussaka on erinomaista lampaanjauhelihasta, mutta maistui tosi hyvältä myös sesonkilihasta eli hirvestä. Hirveä laitoin noin 2/3 osaa ja loput naudanjauhelihaa. Ruuan voi tehdä yhtä hyvin myös kokonaan hirvenlihasta. Mainiota pimenevien syysiltojen ruokaa. 

Hirvimoussaka, n. 6 annosta

2 isoa munakoisoa

suolaa

öljyä

1-2 sipulia

1/2 valkosipulinkynsi

600 g jauhettua hirveä

mustapippuria

1 tl kanelia

1 tomaatti

2-3 rkl tomaattipyreetä

2-3 rkl silputtua lehtipersiljaa

1/2 dl vettä

Valkokastike

3 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

suolaa

ripaus jauhettua muskottipähkinää

1-2 munaa

Viipaloi munakoisot ja sirottele niille suolaa. Anna itkettyä noin puolituntia ja taputtele liinalla. Paista munakoisoviipaleet öljyssä keskilämmöllä kauniin ruskeiksi. 

Valmista jauhelihatäyte. Silppua sipulit, kuutioi tomaatti, hienonna persilja. Ruskista jauheliha ja sipulit pannulla. Lisää tomaattipyree, tomaatti, mausteet ja persilja. Lisää myös vesi ja anna hautua, kunnes vesi on haihtunut.

Valmista valkokastike. Sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot. Anna jauhojen paistua hetki. Lisää maitoa vähitelle, koko ajan kastiketta huolellisesti sekoittaen, jottei synny möykkyjä. Lisää muskottipähkinä ja hauduta, kunnes kastike sakenee. Ota kattila pois liedeltä. Riko munat astiaan ja sekoita niiden koostumus rikki. Sekoita munat kastikkeeseen.

Asettele uunivuokaan kerroksittain munakoisoviipaleita ja jauhelihatäytettä siten, että alimmaksi ja päällimmäiseksi tulevat munakoisoviipaleet. Kaada valkokastike päällimmäiseksi. Paista 180 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia eli kunnes pinta on ruskistunut. Tarjoa kuumana raikkaan salaatin, maustamattoman jogurtin ja leivän kanssa.

Täyte pannulla

Munakoisot ja täyte ilman valkokastiketta

Moussaka valmiina uuniin

Päällä täyteläinen valkokastike ja sisältä ihanan mehukasta

Tahmeat suklaacookiet ja jäähyväiset

Tahmeat suklaacookiet

Maanantai tuntuu usein olevan leipomisessa suklaapäivä. Ehkä herkuttelu jää viikonlopulta päälle tai alan jo maanantai-iltana valmistautua loppuviikkoon ja siihen, kuinka sitten saattaa tarvita jotain tuhdin täyteläistä voimauttamaan työviikon keskellä. Taidan olla aina etsimässä uutta ja vielä parempaa suklaapikkuleipäreseptiä. Siispä taas googletin, jos jotain ihanaa sattuisi haaviin. Ja tottahan fudgy triple chocolate bliss cookies kuulosti varsin vakuuttavalta ja supersuklaiselta. Muokkasin reseptiä hieman alkuperäisestä, koska minulla oli esimerkiksi kaapissa vain yhtä kaakaojauhetta. Muitakin muutoksia tein, mutta käytin kyllä kuppimittoja.

Näistä tuli aivan erinomaisia! En suosittele säilyttämään näitä kovin kauaa, koska koostumus hieman kuivahtaa. Luulen, että tämä johtuu siitä, että munat vatkataan sokerin kanssa, mikä tekee taikinasta hieman kakkutaikinamaista. Kelpasivat kotona ja työpaikalla ja taidan tehdä näitä lisää taas tällä viikolla. Toisena suunnitelmana on tehdä porkkanakakkua. Jää nähtäväksi ehdinkö toteuttaa molemmat. Lopuksi vielä ilmoitusasia. Oon päättänyt pitää ainakin hetken taukoa blogiin kirjoittamisessa. Tällä hetkellä muut haasteet ja kirjoittamisjutut vievät suurimman osan ajastani. Blogia on ollut mukava kirjoittaa ja miettiä keittiöpuuhia myös blogin kannalta. Kokkailu ja leipominen sekä uusien ja klassikkoreseptien kokeilu jatkuvat tietenkin samalla innolla ja intohimolla. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille ja herkullista loppuvuotta 2013!

Tahmeat suklaacookiet (n. 30 cookieta)

1 kuppi vehnäjauhoja
1/2 kuppi kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1/2 tl espressojauhetta
100 g voita
300 g tummaa suklaata
1 tl vaniljasokeria
1 muna ja 1 keltuainen
1/2 kuppia sokeria
3/4 kuppia muscovadosokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa kaksi peltiä leivinpaperilla. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, espressojauhe, leivinjauhe ja suola kulhossa. Pilko suklaa. Sulata voi ja 100 g suklaasta. Sekoita joukkoon vanilja.

Vatkaa muna ja keltuainen sokerien kanssa vaahdoksi. Lisää suklaa-voiseos munasokerivaahtoon koko ajan sekoittaen. Lisää jauhot ja sekoita hieman. Sekoita joukkoon vielä loput suklaarouheesta varovasti nostellen.

Tee taikinasta kahta lusikkaa käyttäen palloja leivinpaperin päälle. Voit halutessasi hieman painaa cookieita litteämmiksi. Paista uunissa noin 13 minuuttia. Cookiet saavat jäädä keskeltä hieman pehmeiksi. Anna cookieiden jäähtyä hetki pellillä ja siirrä ne tämän jälkeen jäähtymään ritilälle. Säilytä suljetussa astiassa enintään viikko.

Nektariinimasariini eli mantelimassatäytteinen herkkupiirakka

Nektariinimasariini

Työkaveri kyseli pari viikkoa sitten, onko minulla hyvää omenapiirakan ohjetta. Sanoin, että mun lepparipiirakkaa on masariini. Mantelimassassa on jotain vastustamatonta ja aina Tanskassa käydessäni ostan sieltä erilaisia mantelimassa-suklaamakeisia. Tämän nektariinimasariinin ohjeen olen ottanut vuosia sitten Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Sitä voi hyvin käyttää myös persikka-, omena-, luumu- tai vadelmapiirakan pohjana. Myös Leilalla on esimerkiksi Pala kakkua - ja paljon muuta -kirjassa eräänlainen masariinikakun muunnos juhlapiiraan nimellä. Leila laittaa piirakkatäytteeseen mantelimassan lisäksi maitorahkaa ja ranskankermaa. Suomalaisittain rahkan ja ranskankerman voisi korvata vaikka kermaviilillä tai turkkilaisella jogurtilla ja kokeilla minkälaista piirakkaa niin saisi aikaan. Tämän piirakan täytteen voi hyvin myös kaksinkertaistaa. Niin saa muhkeamman ja kakkumaisemman piirakan. Silloin paistoaikaa pitää tietenkin lisätä parillakymmenellä minuutilla.

Nektariinimasariini

125 g voita
3 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 nektariinia
150 g mantelimassaa raastettuna
75 g huoneenlämpöistä voita
2 munaa
1 rkl vehnäjauhoja
(1 rkl mantelilikööriä)

Valmista pohja. Nypi voi, jauhot ja sokeri nopeasti sekaisin. Taputtele vuokaan (n. 22 cm) ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pistele pohja haarukalla ja esipaista noin 5 minuuttia. Valmista sillä aikaa masariinitäyte ja pilko nektariinit. Vatkaa voi ja mantelimassa vaahdoksi lisää munat yksitellen kunnolla vatkaten. Lisää jauhot ja likööri. Kumoa täyte esipaistetulle pohjalle ja asettele pilkotut nektariinit täytteeseen. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia ja laita päälle leivinpaperi ja jatka paistamista vielä noin 10 minuuttia. Jäähdytä ja irrota vuoka, jos piiras oli irtopohjavuoassa. Tarjoile tomusokerilla koristeltuna kermavaahdon ja hyvän mustan teen kanssa.

Nektariinimasariini

Torstain tattirisotto

Tattirisotto

Torstai on toivoa täynnä, vai miten se sanonta menee. Ainakin eilen Kauppahalli oli toivoa täynnä, kun lounaan jälkeen bongasin vihanneskauppiaan antimista alla olevat tatti-ihanat. Pakkohan niitä oli ostaa, kun olen jo vuosia odottanut, että mustatorvisienten, kanttarellien ja suppilovahveroiden lisäksi tatteja kauppaan tuoreina. Ja risottoahan näistä oli pakko tehdä. Ostoslistalle vielä viini, salottisipuli, puljonki, ja fenkoli, ja risoton ainekset oli valmiina. Meillähän risotto on enemmän mieheni bravuuri ja pääkokki yleensä risottoiltoina tyytyy siivoushommiin, mutta kelpasihan näistä nameista itsekin risotto keitellä (vielä osasin, hih).

Meillä menee yleensä aika samat aineet kasvisrisottoihin - sitruuna-, kanttarelli- ja hernerisottoon. Salottisipulia, valkosipulia, fenkolia, timjamia, viiniä, kasvislientä, riisiä, parmesania ja sitten ne höysteet. Lopuksi parmesania tuomaan kermaisuutta tai tippa kermaa vielä lisäksi. Monimutkaisempiakin reseptejä on, mutta ei ole tämäkään vielä yhtenäkään arki- tai viikonloppuiltana jättänyt kylmäksi. Aterian kruunasi perheen pienimmän karkkihyllystä löytämä prinsessasuklaa. Taitaa hyvien raaka-aineiden bongailu kulkea geeneissä. 

Tatteja matkalla risottoon

Tattirisotto (4:lle)

2-3 isoa tattia

2 salottisipulia

1 pieni valkosipulinkynsi

1/4 isosta fenkolista

voita ja oliiviöljyä

ripaus kuivaa timjamia tai pari oksaa tuoretta

1,5 dl viiniä

n. 0,5 dl kasvislientä (kanaliemijauhetta mausteeksi)

musta- ja valkopippuria

suolaa, jos vielä tarvitsee

oman maun mukaan raastettua parmesania

Pilko tatit ja fenkolit ja silppua sipulit. Kuumenna öljy ja voi pannussa. Kuullota puolet tateista, sipulit ja fenkoli pannulla. Lisää myös riisi ja sekoittele hetki. Lisää viini ja anna alkoholin haihtua. Lisää kasvislientä pikku hiljaa hellästi risottoa sekoittaen, kunnes riisi on imenyt liemen, mutta seos on valuvaa eikä missään nimessä kuivaa. Mielestäni riisissä saa olla purutuntumaa eli en keittele risottoa ihan mössöksi. Riisi keittyy yleensä noin puolessa tunnissa. Paista loput tatit voissa. Maista ja mausta risotto pippureilla ja sekoita jukkoon juusto. Lisä myös loput sienet tai lisää ne vasta annokseen. Raasta päälle halutessasi lisää juustoa.

Tattirisottoa

Risottopata porisee

Jälkiruoka, joka sopi niin kivasti uuteen lippikseen