Torstain tattirisotto

Tattirisotto

Torstai on toivoa täynnä, vai miten se sanonta menee. Ainakin eilen Kauppahalli oli toivoa täynnä, kun lounaan jälkeen bongasin vihanneskauppiaan antimista alla olevat tatti-ihanat. Pakkohan niitä oli ostaa, kun olen jo vuosia odottanut, että mustatorvisienten, kanttarellien ja suppilovahveroiden lisäksi tatteja kauppaan tuoreina. Ja risottoahan näistä oli pakko tehdä. Ostoslistalle vielä viini, salottisipuli, puljonki, ja fenkoli, ja risoton ainekset oli valmiina. Meillähän risotto on enemmän mieheni bravuuri ja pääkokki yleensä risottoiltoina tyytyy siivoushommiin, mutta kelpasihan näistä nameista itsekin risotto keitellä (vielä osasin, hih).

Meillä menee yleensä aika samat aineet kasvisrisottoihin - sitruuna-, kanttarelli- ja hernerisottoon. Salottisipulia, valkosipulia, fenkolia, timjamia, viiniä, kasvislientä, riisiä, parmesania ja sitten ne höysteet. Lopuksi parmesania tuomaan kermaisuutta tai tippa kermaa vielä lisäksi. Monimutkaisempiakin reseptejä on, mutta ei ole tämäkään vielä yhtenäkään arki- tai viikonloppuiltana jättänyt kylmäksi. Aterian kruunasi perheen pienimmän karkkihyllystä löytämä prinsessasuklaa. Taitaa hyvien raaka-aineiden bongailu kulkea geeneissä. 

Tatteja matkalla risottoon

Tattirisotto (4:lle)

2-3 isoa tattia

2 salottisipulia

1 pieni valkosipulinkynsi

1/4 isosta fenkolista

voita ja oliiviöljyä

ripaus kuivaa timjamia tai pari oksaa tuoretta

1,5 dl viiniä

n. 0,5 dl kasvislientä (kanaliemijauhetta mausteeksi)

musta- ja valkopippuria

suolaa, jos vielä tarvitsee

oman maun mukaan raastettua parmesania

Pilko tatit ja fenkolit ja silppua sipulit. Kuumenna öljy ja voi pannussa. Kuullota puolet tateista, sipulit ja fenkoli pannulla. Lisää myös riisi ja sekoittele hetki. Lisää viini ja anna alkoholin haihtua. Lisää kasvislientä pikku hiljaa hellästi risottoa sekoittaen, kunnes riisi on imenyt liemen, mutta seos on valuvaa eikä missään nimessä kuivaa. Mielestäni riisissä saa olla purutuntumaa eli en keittele risottoa ihan mössöksi. Riisi keittyy yleensä noin puolessa tunnissa. Paista loput tatit voissa. Maista ja mausta risotto pippureilla ja sekoita jukkoon juusto. Lisä myös loput sienet tai lisää ne vasta annokseen. Raasta päälle halutessasi lisää juustoa.

Tattirisottoa

Risottopata porisee

Jälkiruoka, joka sopi niin kivasti uuteen lippikseen 

Piirakka pinaatista ja kesäkurpitsasta

Pinaatti-kesäkurpitsapiirakka

Näin se taas syksyn tuulet alkavat puhallella ja arki on täällä. Sehän ei tietenkään tarkoita, että arjen täytyisi turruttaa myös keittiössä touhuajat. Jos vain jostain löytyy virtaa ja intoa, niin nyt on paras hetki käyttää kaikkia kesän sadon ihanuuksia leivonnaisissa ja ruuanlaitossa. Aina on hyvä aika kokeilla uutta - myös silloin kun tuttuun olisi niin ihana nojautua. Mielestäni riskejä kannattaa ottaa myös keittiössä. Ei haittaa, jos joku torttu joskus lässähtää tai piirakan täytteet eivät mene aivan nappiin. Tärkeintä on pieni haaste tai uusi tuulahdus. Kokeilemallahan olen itsekin oppinut, miten mikäkin resepti toimii parhaiten. Jos aina tarjoaa sitä ja samaa, niin puuduttaa se ainakin leipurin. Vaikka tuttu ja turvallinen on ajatuksellisesti ihanan pehmoisan pörröistä, on uuden kokeilemisessa aina jotain elähdyttävää. Mielestäni tuttuun tarrautumisen vaarana on itse leipomiseen leipääntyminen.

Tämän kerran resepti on suhteellisen riskitön, mutta saattaa se jollekin tarjota uusia ideoita. Pakkasessa on hyvä pitää jokunen levy hyvää voitaikinaa yllätystarpeita varten. Voitaikinasta saa nopeita omena- tai raparperipiirakoita, suklaaleipää tai jotain suolaista piirakkaa, kuten alla olevassa reseptissä. Tätä pinaatti-kesäkurpitsapiirakkaa tein kuukausi sitten rantapiknikille. Täytteitä voi vaihdella helposti ja jos tykkää maustetuista creme fraicheista, niin niillä saa myös uutta säväystä tällaisiin piirakoihin. Kesäkurpitsasta saa hauskoja muotoja, kun veistää kurpitsasta juustohöylällä ohuita siivuja. Kannatta kokeilla myös vaikka pastattomaan lasagneen.

Pinaatti-kesäkurpitsapiirakka

pari pientä levyä tai yksi iso levy voitaikinaa
pari kolme kourallista lehtipinaattia
oliiviöljyä
1/2 valkosipulinkynsi
(purjoa)
ripaus muskottipähkinää
mustapippuria
suolaa
pari tömpsyä kuivattua timjamia
puolikas kesäkurpitsa
pinjansiemeniä
1 dl creme fraichea
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1 muna

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata voitaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Yhdistä pienet palat, jos käytät niitä. Tee veitsellä viilto noin 2 cm taikinan sisäpuolelle reunojen mukaisesti. Älä kuitenkaan tee viiltoa taikinan läpi. Vatkaa munan rakenne rikki ja sekoita siihen tilkka vettä. Voitele pohjan reunat munalla. Esipaista pohjaa noin 7-10 minuuttia.

Tee pohjan paistuessa täyte. Kuullota pinaattia ja valkosipulisilppua öljyssä muutama minuutti. Lisää mausteet ja jatka kypsentämistä. Tee juustohöylällä kesäkurpitsasta pitkittäin suikaleita. Yhteen piirakkaan riittää suurinpiirtein puolikas kesäkurpitsa. Sekoita cremefraicheen suurinosa vatkatusta munasta ja mausta seosta suolalla, pippurilla ja sitruunankuorella. Kun pohja on paistunut, levitä puolet creme fraichesta sen pohjalle. Asettele sen päälle pinaatti ja kesäkurpitsat. Lisää loput creme fraichesta ja pinjansiemenet. Jos munaa jäi vielä jäljelle, voit sipaista sitä hieman näkyvillä oleviin kesäkurpitsan siivuihin. Paista piirasta 20 minuuttia ja tarjoile jäähtyneenä.

 

Pinaatti-kesäkurpistapiirakka

Porkkanaiset solmusämpyt

Porkkanasämpylät

Tein tuossa taannoin muutamia leipiä taas hapanjuuresta. Jostain syystä tuntui, ettei juuri meinannut elää kesäilmassa. Voi olla, että syy oli juuren tekijässä eikä juuressa. Joka tapauksessa käytin juuren saman tien loppuun, enkä ruvennut pitämään sitä väkisin hengissä. Pitää taas syksyn edetessä tehdä uusi juuri, koska oma leipä on niiin hyvää. Nam.

Leipää leivottuani oon alkanut muutenkin leipoa sämpylät ja sarvet siten, että mittaan kaikki aineet paitsi suolan samalla kertaa monitoimikoneen kulhoon ja annan taikinan vaivautua rauhassa. Niin tein nytkin ja tuli kyllä maittavia loman jälkeisen maanantain lohtusämpyjä. Oli tarkoitus laittaa taikinaan ruis- tai vehnäleseitä, mutta olivat päässeet loppumaan. Hyviä olivat näin ruis- ja täysjyvävehnäjauhoista tehtyinäkin. Porkkanan sijasta taikinaan voi heittää myös vaikka perunamuusin jämät tai vaikka yrttejä tai juustoa. Jos siemeniin haluaa hieman lisää makua, ne voi ennen leipomista paahtaa pannulla tai uunissa.

Porkkanaiset solmusämpylät

500 g kylmää vettä tai maitoa
50 g hiivaa
600 g vehnäjauhioja
150 g ruis- tai täysjyvävehnäjauhoja
1 rkl siirappia
0,5 dl auringonkukansiemeniä
1 iso porkkana raastettuna
2 rkl öljyä
12 g suolaa

Raasta porkkana. Mittaa kaikki muut aineet paitsi suola ja öljy monitoimikoneen kulhoon. Anna taikinan vaivautua 10 minuuttia. Lisää suola ja öljy ja vaivaa vielä viitisen minuuttia. Peitä kulho leivinliinalla tai muovikannella ja anna taikinan vetäytyä ja nousta 30 minuuttia. Leivo sämpylät joko pyörittelemällä palloiksi tai leipomalla niistä solmuja. Solmuja saat, kun rullaat taikinapalasta noin 15 mittaisen pötkylän ja teet siitä solmun. Anna sämpylöiden kohota ainakin tunti tai 1,5 tuntia. Paista 225 asteessa 10 minuuttia ja halutessasi voit heittää uunin pohjalle puoli desiä vettä ennne kuin suljet uunin.

Porkkanaiset solmusämpylät

Tomaattikeitto

Tomaattikeittoa ja voitaikina-unikonsiementikkuja

Pakko myöntää, että en ole koskaan ennen tehnyt tomaattikeittoa. En tiedä, miten näin on päässyt käymään, koska syön paljon tomaattia, koska en lapsena voinut sitä syödä. En kyllä koskaan myöskään osta lounaaksi tomaattikeittoa, jos sitä on tarjolla. Yleensä syön mieluummin erilaisia juuressosekeittoja. Kai olen vähän kangistunut kaavoihini. Helppo ja turvallinen elämä viehättää meistä useimpaa myös ruokapöydässä.

Pari viikkoa sitten lounastelin työkavereiden kanssa Armas katukeittiö & delissä Tampereella, ja molemmat työkaverit söivät hyvällä ruokahalulla siellä tarjolla olleen tomaattikeiton. Itse päädyin tuttuun kasviskebabiin. Jututin työkavereita heidän tomaattikeiton syönnistään, ja molemmat kertoivat myös itse keittelevänsä tomaattikeittoa joko tuoreista tomaateista tai tomaattimurskasta. Molemmat myös muistelivat tomaattikeittokokemuksiaan ja lounaslemppareitaan. Tunsinpa itseni hieman hölmöksi - eihän tällainen tomaattikeittotietämättömyys sovi ollenkaan mun pirtaani! Niinpä heti samana iltana keittelin kotiväelle syvän punaisen tomaattisopan. Hyvää tuli ja unikonsiemen-voitaikinatikut sopivat happaman keiton kanssa tosi hyvin.

Tämä resepti ei ole kopio mistään suoraan, mutta etsin kyllä inspiraatiota useasta paikasta netistä ja lehdistä. En laittanut meidän versioon linssejä, mutta ne sopisivat kyllä tähän keittoon hyvin, jos kaipaa tuhdimpaa soppaa. Olin laiska ja käytin valmista tomaattimurskaa. Jospa vielä kesän lopuksi intoutuisin tekemään tätä uudestaan tuoreista tomaateista

Ensimmäinen tomaattikeittoni

oliiviöljyä
valkosipulinkynsi
sipuli
pala porkkanaa
pala selleriä
1/2 dl valkoviiniä tai loraus balsamicoa
basilikaa kuivana
1 tl tomaattipyrettä
aurinkokuivattua tomaattia
2 prk tomaattimurskaa
2 dl vettä/kasvislientä
pari palaa kuivahtanutta vaaleaa leipää
tuoretta lehtipersiljaa
tuoretta basilikaa
(ripaus sokeria)
mustapippuria
suolaa

Keiton päälle:
oliiviöljyä
fetaa/vuohenjuustoa/raejuustoa

Kuori ja pilko vihannekset, aurinkokuivattutomaatti ja sipulit. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota kasviksia hetki. Lisää tomaattipyre ja kuullota lisää. Lisää viini ja annan alkoholin haihtua. Lisää tomaattimurska ja vesi/kasvisliemi. Anna keiton porista noin 5 minuuttia ja lisää leipäpalat. Keitä noin 15-20 minuuttia. Hienonna yrtit ja lisää ne keittoon. Mausta keitto ja soseuta sileäksi. Tarkista maku ja mausta lisää makusi mukaan. Tarjoa kuumana oliiviöljyn ja lempijuustosi kanssa.

Lipstikka-poropasta

Lipstikka-poropasta

Tässäpä taas vähän lisää pastaa. Tein viikonloppubrunssille porosta levitettä, ja poroa jäi juuri pastaan sopiva määrä yli. Tämäkin on oivaa arjen pikaruokaa, vaikka ei ole kovin halpaa. Budjettitietoinen voi korvata poron jollain vähän halvemmalla savulihalla esim. lampaalla. Väriksi latoin keltaista paprikaa ja kermaisuus tuli ranskankermasta. Pari vuotta sitten Glorian Ruoka ja Viini -lehdessä oli kiva lipstikkapastan resepti. Sitä ollaan tehty pari kertaa vuodessa. Muistaakseni ohje oli yksinkertainen: lähinnä lipstikkaa, sipulia ja kermaa. Mielestäni lipstikka ja poro sopivat hyvin pareiksi toisilleen. Molemmat ovat voimakkaan makuisia ja maukkaita. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Lipstikka-poropasta

täysjyväpastaa

puolikat kesäsipuli

1 valkosipulinkynsi

pala keltaista tai punaista paprikaa

öljyä

nippu lipstikkaa

n. 70 g savuporoa tai muuta leikkelelihaa

1 dl ranskankermaa

mustapippuria

suolaa

parmesan-juustoa

Keitä pasta ja kuumenna öljy pannulla. Hienonna sipulit, paprika ja lipstikka sekä suikaloi poro. Kuullota kasviksia hetki ja lisää poro, lipstikka sekä ranskankerma. Kuumenna, mutta älä keitä. Mausta kastike. Kun pasta on keittynyt, kaada se lävikköön ja sekoita kastikkeeseen. Tee annokset ja raasta pinnalle juustoa.

Currylla maustettu katkarapupasta

Arkea ilostuttava katkispasta

Oman arjen alkamisen kunniaksi ajattelin, että voisin laittaa jatkossa leipomusten lisäksi tänne myös yksinkertaisia arkiruokia. Ainakin kahvipöytäkeskusteluja seuratessa on käynyt selväksi, että juuri arkiruuat ovat niitä, joihin monet kaipaavat uusia ideoita. Jospa meidän arkiruoka tarjoasi jollekin uusia ideoita kiireisiin syysiltoihin.

Tätä pastaa on meillä syöty erilaisilla muunnoksilla jo varmasti kymmenen vuotta. Reseptin pohjaidea on muistaakseni jostain Pirkka- tai Yhteishyvälehdestä. Sisältöä olen muuttanut aina sen mukaan, mitä kaapissa on sattunut olemaan. Tähän versioon laitoin katkisten lisäksi keltaista paprikaa, mutta yhtä hyvin sekaan käy kesäkurpitsa, punainen paprika, kirsikkatomaatit tai vaikka fenkoli. Ruoka tulee valmiiksi nopeasti ja saa varmasti kaikki syöjät hyvälle tuulelle. Yleensä minä tai mieheni päädytään vielä kaapimaan kattilanpohja vaalealla leipäpalalla. Kukapa niitä herkullisimpia valkosipulikermajämiä haluaisi pois heittää!

Katkarapupasta (2-3 ruokailijaa)

tagliatelle- tai pennepastaa tahi spagettia
1 rkl öljyä
1 keskikokoinen valkosipulinkynsi
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl currymaustetta
(ripaus chilijauhetta)
1 dl pilkottuja vihanneksia esim. paprikaa
mustapippuria
suolaa
1 dl kermaa tai ranskankermaa
hieman pastankeitinvettä
100 g katkarapuja osittain sulatettuina
pinnalle ruohosipulisilppua

Ota katkaravut sulamaan. Laita pastavesi keittymään ja lisää pasta, kun vesi kiehuu. Hienonna valkosipuli ja pilko kasvikset. Lorauta öljy pannulle ja kuumenna. Lisää valkosipuli, tomaattipyre, curry ja kasvikset. Kuullota hetki. Lisää kerma ja mausteet ja anna hautua, kunnes pasta on kypsää. Voit lisätä hieman pastankeittovettä kastikkeeseen, jos kastike tuntuu liian paksulta. Valuta katkaravut ja lisää ne kastikkeeseen. Kiehauta nopeasti, mutta älä keitä. Poista kastike kuumalta levyltä. Lisää pasta kastikkeeseen, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita. Tee annokset lautasille, koristele ruohosipulisilpulla ja tarjoa hyvän vaalean leivän kanssa.

Kolmen kerroksen mutainen piirakka eli Mississippi Mud Pie

Mississippi Mud Pie

Meillä on menossa jonkinlaiset USA-teemapäivät: tänään oli iltaruuaksi perinteistä makaronia ja juustoa eli Mac and cheese -laatikkoa ja aamulla viimeistelin kuvassa näkyvän Mississippi Mud Pien. Mulla ei ole erityistä amerikkalaista keittokirjaa, mikä olisi kyllä ihan oiva lisä keittokirjahyllyyn. Ostin viime viikolla Clasulta kuppimitat helpottamaan ison meren takaisten reseptien kokeilua. Painomitat vielä laskin grammoiksi ja asteet celsiuksiksi. Ei nyt metrimitoista voi kokonaan luopua. Jotain eurooppalaisista juurista pitää säilyttää!

Keittiöunelmissa on ollut tehdä Mississippin mutakakkua jo jonkin aikaa. Taisi olla viime talvena tai edellisenä, kun jossain Veljesten keittiän jaksossa Pricen veljekset teki jotain versiota kakusta. Siitä asti se on välillä aina muistunut mieleen. Keväällä googlailin ohjeita ja tämä Baked exploration -kirjasta alun perin oleva resepti tuli useammallakin sivulla vastaan, esim. marthastewart.com. Pakko kyllä sanoa, että tämä on ehkä parasta kakkua, mitä olen koskaan tehnyt! Mikä ei tietenkään ihme ole, kun kakussa (tai piirakassa) on kolme erilaista suklaakerrosta ja vielä kermavaahtoa päällä. Ostin ihan espressojauhettakin tätä varten, että saisin autenttisen maun. Ja oijoi miten hyvää kakusta tuli. Tän innostamana pitää kokeilla jenkkiteemalla myös Red velvet -kakkua ja Key lime pieta ja etsiä myös muita klassikkoherkkuja. Kyllä amerikkalaiset osaavat superkakkujen teon. 

Tässä kakussa oli mun mielestä parasta, ettei se ole liian sokerista eikä toisaalta rasvaista, vaan juuri täydellistä. Ja kermavaahto on mielestä aivan must. Jos kermavaahto voi koskaan keventää mitään, niin tässä se juuri toimii siten ja antaa kakulle myös oivan neljännen kerroksen. Sen verran muokkasin reseptiä, että vähensin hieman espressojauhetta ja makua tuli mielestäni tarpeeksi. Suklaakakusta tuli sen verran iso, että puolitin vanukkaan määrän. Jos pitää enemmän vanukkaasta, niin silloin kannattaa tehdä vanukas kokonaan ja tehdä keskimmäisestä kakkutaikinasta vaikka 2/3. 

Nyt on kakusta syöty puolet. Luulen, että huomisille brunssivieraat tuhoavat lopun. Sitten pääsenkin hauduttelemaan seuraavaa kakku-unelmaa. Toivottavasti tällä hehkutuksella kaikki vakuuttuivat, että kakku on vaivan väärti.

Mississippi Mud Pie

Pohja

150 g dominokeksejä tai muita suklaisia täytekeksejä
80 g voita/margariinia

Suklaakakku

65 g voita/margariinia
170 g tummaa suklaata paloina
30 ml espressopikakahvijauhetta
1/4 kuppi vahvaa huoneenlämpöistä kahvia
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria
6 huoneenlämpöistä munaa eroteltuina
1 1/2  kuppi vehnäjauhoja
1 kuppi sokeria

Suklaavanukas

1/2 kuppia sokeria
1/4 kuppi maissitärkkelystä
ripaus suolaa
2 munankeltuaista
1 1/4 kuppia maitoa
25 g voita kuutioina
1 tl vaniljasokeria
50 g tummaa suklaata

Kermavaahto 

2 dl vispikermaa
2 rkl sokeria

Vuoraa 26 cm vuoka leivinpaperilla. Kuumenna uuni noin 148 asteeseen. Hienonna monitoimikoneessa keksit ja lisää sulatettu voi tasaiseksi seokseksi. Painele seos vuoan pohjalle ja korkealle reunoille käyttäen lusikkaa. Laita pohja jäähtymään jääkaappiin 10 minuutiksi. Paista noin 8 minuuttia ja anna jäähtyä.

Tee suklaakakkutaikina. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sulata suklaa ja voi ja anna jäähtyä hetki. Sekoita keskenään espressojauhe, kahvi, suola ja vaniljasokeri. Vatkaa keltuaiset ja puoli kuppia sokeria vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi eli noin 5 minuuttia. Lisää suklaaseos ja vatkaa hetki. Kaavi taikina kulhon reunoilta ja pohjalta ja lisää kahviseos. Vatkaa hetki. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaisia ja lisää hiljalleen toinen puoli kuppia sokerista ja vatkaa kunnes vaahtoon muodostuu pehmeitä huippuja. Kääntele valkuaisvaahto vähitellen taikinaan sekoittamatta kuitenkaan liikaa. Kaada taikina pohjan päälle ja paista noin 35 minuuttia. Kakku saa jäädä hieman höllyväksi ja se hieman lässähtää jäähtyessään. Anna jäähtyä kokonaan ja laita kakku jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi tai yöksi.

Valmista suklaavanukas. Sekoita kattilassa sokeri, kaakaojauhe, maissitärkkelys ja suola. Vatkaa sekaan keltuaiset ja maito. Kuumenna seos kiehuvaksi keskilämmöllä samalla koko ajan vatkaten. Kun vanukas kiehuu, jatka vanukkaa sekoittamista ja anna keittyä vielä noin 30 sekunttia tai minuutin ajan. Vatkaa sekaan suklaa, voi ja vaniljasokeri. Siirrä vanukas kulhoon ja ripottele pinnalle sokeria sekä laita pinnalle muovikelmu kuoren muodostumisen ehkäisemiseksi. Anna jäähtyä ja jäähdytä vielä jääkaapissa ainakin kolme tuntia.

Kokoa kakku. Lisää vanukas kakun päälle ja jäähdytä vielä jääkaapissa noin puoli tuntia. Koristele kermavaahdolla.

Mississippi Mud Pie